Mikä kirja 2 vuotiaalle?
Sohvin ollessa nyt 2,5 v luemme edelleen paljon Puppe-kirjoja. Pupen lisäksi myös Ryhmä Hau- kirjat on usein Sohvin valinta. Tosin mitään lempparikirjaa ei ole mistään vielä muodostunut, kaikkia luetaan mitä löytyy ja välillä on vaiheita, että jotkin kirjat eivät hetkeen kelpaa. Lisäksi äitee on nyt hankkinut lisää tunteita käsitteleviä kirjoja avuksi itselle ja Sohville, kun ei äiteellä aina suju nämä tunnepuolen asiat. Tässä muutamia tämän hetken suosikkeja, sekä kokemuksia näistä tunnekirjoista.
Tämä postaus sisältää affiliate-linkkejä. Klikkaamalla Adlibris-linkkiä ja ostamalla kirjoja, saan pienen komission, jolla ylläpidän blogiani. Tästä ei koidu sinulle extrakuluja. Käytän itse Adlibristä eniten kirjaostoksiin, sillä valikoima on laajin ja hinta usein halvin. Kaikkia suosittelemiani kirjoja ei löydy Adlibriksestä, mutta jos ei löydy googlettamalla, niin usein ainakin kirjastoista.
Monen sortin tunteet
Felicity Brooks ym.
Tämä tunnekirja on selkeä ja johdonmukainen ja tekstit ovat hyvin lyhyitä jo 2 vuotiaankin ymmärtää. Kirja haastaa jatkuvasti keskustelemaan ja ihmettelemään lapsen kanssa: ”Keho viestii erilaisista tunteista monin tavoin. Tutki kuvan henkilöiden ilmeitä ja asentoja. Saatko selville, miltä heistä tuntuu?” Sohvi tutkii kuvia ja eläytyy hahmojen tunteisiin ”ikkee, oijjoi” ”huutaa” jne. Eli tämä oli yllättävän hyvä ostos jo nyt, vaikka on selkeästi suunnattu vähän isommille. Kirjassa on paljon pieniä kuvitettuja tarinoita eri tilanteista, joten Sohvi jaksaa keskittyä tarinoihin. Tämä kirja on siitä erilainen kuin mikään muu tunne-kirja mitä olen nyt lukenut, että tässä kirjassa puhutaan siitä, miltä tunteet tuntuvat kehossa ja minkä värisiä ne voisivat olla. Kirjassa myös opetetaan lasta pääsemään negatiivisten ajatusten kierteestä pois esim. näin ”Roosan perheellä on aina kaikkea uutta ja hienoa, meillä ei ole koskaan mitään” positiivinen ajatus: ”Perheeni on minulle rakas. Meillä on hauskaa vaikka emme hanki koko ajan uutta”.
Kirjan lopussa on vinkkejä vanhemmille. Tämä vinkkiosio sai miettimään, eikö vanhemmille ole kirjoja missä opetetaan toimimaan lasten kanssa näissä tunnetilanteissa. Tunnetaitoja vanhemmille. No pienen googlettelun jälkeen löysin jopa muutaman ilmaisen pdf:n josta oli jo kivasti apua. Ne vahvistivat sitä, että olen oikeilla jäljillä tässä asiassa. Oppaat olivat sopivan tiivitä, että ne jaksoi käydä läpi. Tässä linkit niihin.
MLL vanhemman tunnetaito opas
Fanni isovanhemman tunnekasvatusopas yksi A4-sivu (käy tietty myös vanhemmille itselleen)
Löysin myös muutaman vanhemmuusoppaan, mutta jotenkin niitä katsoessa tulee heti syyllinen ja raskas olo. Halusin tähän hetkeen jotain nopeaa ja tiivistettyä, joten itselle sopi nuo pikaoppaat oikein hyvin. Tässä kuitenkin näitä kirjoja mitä löysin, jos haluaa lukea enemmän vanhempien tunnetaidoista. (Myöhemmin luin nämä alla olevat kirjat, ja tästä pääset postaukseeni: Hyvä vanhemmuusopas tukee, kannustaa ja johdattaa -Tässä 3 arvostelua ja selkeä voittaja)
Hyvän vanhemman salaisuus, Julia Pöyhönen, Heidi Livingston
Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan, Philippa Perry
Vanhemman kiukkukirja, Päivi Nurmi, Heli Pruuki
Kysy ja kurkista! Tunteet
Lara Bryan
Tämä kirja on täynnä järkeviä ohjeita ja vinkkejä erilaisiin tunnetilanteisiin. En keksi mitään mikä häiritsee tai tuntuu oudolta ohjeelta. Kuitenkin 2,5 vuotiaalle kirja on vähän turhan sekava ja haastava. ”Mitä tunteet ovat” -kirja oli hyvin selkeä, sillä joka aukeamalla käsiteltiin vain yhtä tunnetta eli toistoa oli paljon ja idea oli selkeä. Tämä kirja ei toimi yhtä hyvin näin pikkuisen kanssa, vaikka joka sivu onkin luukkuja täynnä. Tässä ei oikeastaan ole mitään punaista lankaa vaan luukut ovat täynnä kysymyksiä tunteista ja luukun alla on vastauksia ja neuvoja. Teksti on paikoin kovin tieteellistä ja täynnä hankalia sanoja 2 vuotiaan ymmärtää, kuten: reagoida, aivojen kemikaalit, samoissa tilanteissa. Monet kirjan esimerkit ovat koulumaailmasta, joten ajattelisin, että kirja sopisi parhaiten eskarilaisesta ylöspäin. Toisaalta varmaan ei mene kun vuosi tai kaksi, kun Sohvikin kiinnostuu tästä jo enemmän. Nyt hän on kiinnostunut lähinnä kuvituksen yksityiskohdista kuten kakkakasasta tai nallesta.
Yksi ajatuksia herättänyt luukku meni näin: ”Miksi vanhempani eivät ymmärrä minua?” -”Luultavasti he yrittävät ymmärtää, mutta on vaikea tietää mitä toinen ajattelee?.. varsinkin silloin kun ikäeroa on paljon. Voit auttaa vanhempiasi kertomalla ajatuksistasi ja tunteistasi.” Tämän voi allekirjoittaa varmasti moni aikuinenkin, jonka ajatukset eivät edelleenkään kohtaa omien vanhenevien vanhempiensa kanssa. Ja sitten pitäisi uskaltaa sanoa ääneen mitä oikeasti ajattelee ja tuntee, koska muuten asia ei ainakaan saa edes mahdollisuutta tulla ymmärretyksi.
Kirja on aikaansa sopiva: siinä verrataan emojien tunteita ja soitetaan vaarille videopuhelu. Lopussa on hyvä tunnepyörä, missä on emojein kuvattuna eri tunteita. Uskon, että tunnepyörä tai koko kirja sopii hyvin keskustelun avaukseksi, jos lasta painaa jokin, mistä aikuinen ei oikein saa itse kiinni, tai mitä lapsi ei osaa selittää.
Kurkkaa tästä hinta Adlibriksen verkkokaupassa.
Pieni tarinalaatikko, Pipsa Possun sadepäivä
Jos pystyy laittamaan sivuun Pipsa Possu-sarjan viljelemän läskifobian ja perinteisen, yksipuolisen perhekäsityksen niin sekä sarja, että kirjat ovat suloisia, hauskoja, lyhyitä ja selkeitä, juuri sopivia 2 vuotiaalle. Vaikka Pipsa Possun piirrossarjassa törmää välillä epäasialliseen puheeseen, niin Pipsa-kirjat ovat täysin asiallisia, eikä niissä ole enää naureskeltu iskä possun isolle mahalle.
Tämä kirja yllätti minut täysin, koska luulin ostavani oikean kirjan. Saatuani tämän teoksen käsiini, kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että itse kirja (Pipsa Possun sadepäivä) löytyi erillisenä isojen kansien sisältä ja se kirja olikin hyvin pikkuinen. Nämä isot ”kirjan kannet” muodostivat pienen näyttämön Pipsan lastenhuoneesta. Lisäksi pakkaus sisälsi luvatut Pipsa Possun perheen hahmot. Olin aluksi hieman pettynyt, koska tätä settiä voi hädin tuskin kirjaksi luokitella. Mutta voi pojat, onko näillä hahmoilla leikitty. On. Ja kuinka paljon Sohvi tykkäsi tästä pikkuisesta kirjasta, joka sopii hänen käsiinsä loistavasti. Hän myös rakastaa tarinaa, jossa sade pilaa possujen ulkoleikkisuunnitelmat ja isä possu keksii hauskan sadepäivänleikin sisällä. Siinä isä possu piilottaa kumiankan ja Jyrin ja Pipsan tulee löytää se. Tätä kirjaa on luettu niin paljon, että olen sen kontaktimuovilla joutunut päällystämään, että pysyy kasassa. Lisäksi se on todella kätevä ja pieni ottaa mukaan vaippareppuun matkalle, mökille, kylään, mihin vaan, missä tarvitaan jotain mielekästä tekemistä. Ja hahmoilla voi sitten leikkiä Pipsa Possu sarjasta tuttuja tarinoita. Meillä nämä hahmot on viety mm. duploista rakennettuun ”ravintolaan” tai sitten ne ovat matkustelleet veneellä tai duploautolla ympäriinsä. Koska joku hahmoista on melkein aina hukassa, (mutta löytyy kuitenkin aina lopulta jostain hangen alta keväällä) ostin vielä toisen tällaisen setin, että saatiin tuplahahmot. Näillä kertakaikkiaan leikitään niin paljon. Tämä on täydellinen kirja 2 vuotiaalle ja erityisesti kaikille Pipsa faneille.
Pipsa Possu ja pikkuotukset
Mandy Archer
Tämän kirjan ostin alunperin Sohvin 1v täyttävälle ystävälle, sillä ajattelin, että kyseessä olisi loistava ensikirja. Aiemmin Sohvi ei ole ollut hirveän innostunut tällaisista koskettelukirjoista, joissa on erilaisia pintoja, joten luulin tämän olevan Sohvin käsissä floppi. Kuitenkin tämä kirja olikin niin suosittu, että jätin sen meille ja ostin tälle 1 vuotiaalle vielä oman. Kirjan tarina on mukava; possujen perhe lähtee pienelle luontoretkelle ja retkeltä löytyy monta pikku ötökkää ihmeteltäväksi. Puun kaarna tuntuu kuoppaiselta ja kimalainen tosi pörröiseltä. Pinnat ovat kaikki erilaisia ja pipsamaiseen tapaan kimallusta ja säihkettäkin löytyy. Luulen, että Sohvi rakastaa tätä lyhyttä tarinaa enemmän kuin näitä pintoja, mutta joka tapauksessa tätä on paljon luettu.
Kurkkaa tästä hinta Adlibriksen verkkokaupassa.
Minun 100 sanaani kurkistuskirja
Natalie Boyd
Tämän aiheen kirjoja myydään paljon erilaisia. Tämä kirja on 100 sanaani- luukkukirja ja sen kuvitus on toteutettu lähinnä valokuvina. Tämä on ollut suosittu jo 1 v alkaen, mutta erityisesti nyt, kun 2,5v Sohvilla on ”minä itte”- vaihe ja hän saa lukea tätä minulle. Tässähän ei ole mitään tarinaa, mitä äitee voisi lukea, joten Sohvi avaa luukun kerrallaan ja osaa nyt jo nimetä tosi monta kuvaa. Alkuun taisi osata lähinnä ”kukka” ja ”pupu” -kuvat nimetä ja lisäksi hän nuoli kirjasta suklaan kuvaa. Nyt osaa jo monta sanaa ja ylpeänä availee luukkuja ja nimeää asioita. Kirjassa on paljon pikkulapselle tuttuja esineitä, sitten on sivullinen eläimiä, kulkuvälineitä, on numeroita, värejä, muotoja ja ruokia. Kirja on hauskasti toteutettu, esim. talo-kuvassa jokainen ikkuna on avautuva luukku ja sen alta löytyy erilaisia arkisia asioita puuhaileva lapsi esim. lapsi nukkuu, lapsi syö, lapsi maalaa. Iltasaduksi tämä on hiukan liian aktivoiva, mutta päiväpuuhasteluksi oikein loistavaa luettavaa.
Kurkkaa tästä hinta Adlibriksen verkkokaupassa.
Pupen lumileikit
Eric Hill
Puppe -kirjat ovat Sohvin kestosuosikkeja. Hankin tämän kirjan Sohville, sillä halusin nähdä tuoko tämä pehmolelu sorminukke mitään lisäarvoa lukemiseen. Sohvin mielestä kyllä ehdottomasti. Nyt kun hän on "minä itte" vaiheessa niin hän haluaa olla aina se, joka kääntää sivut ja liikuttaa Puppe-hahmoa. Ja se tuo hymyn Sohvin huulille joka kerta. Hän myös kovasti ihmettelee ja ihailee Pupen pipoa ja yrittää ottaa sitä pois, mutta se on kiinteä. Kirjan sivut ovat todella paksuja, tämä on vankkaa tekoa. Montaakaan sivua tässä kirjassa ei ole, joten aika lyhyt lukuelämys tämä on. Sopisi siksi hyvin myös 0-1 vuotiaillekin lukijoille. Kirja käy läpi perinteisiä talvileikkejä ja lopuksi Puppe päätyy sisätiloihin, lämpimän juoman äärelle. Lauseet ovat lyhyitä, joten tässä ei tarvitse paljon lukea, jos ollenkaan. Voi vaikka vaan keskustella kuvien tapahtumista ja pohtia yhdessä, että mitähän lämmintä juomaa Pupen kupissa on?
Kurkkaa tästä hinta Adlibriksen verkkokaupassa.
Ryhmä Hau: Pennut pelastavat junan
Rehellisesti sanottuna Ryhmä hau -sarja ei ole lemppareitani, koska meno on äiteelle liian vauhdikasta ja meluisaa. Hieman häiritsee myös Riku-hahmon alistava ja pomottava suhde koiriin, aivan kun koirat eivät osaisi mitään pelastushommia ilman Rikua joka käskyttää koiria jatkuvasti. Ehkä tämä asia aukeaa minulle myöhemmin, kun Sohvi oppii paremmin puhumaan ja voi kertoa oman näkemyksensä.
Tätä listaa ei kuitenkaan olisi voinut tehdä ilman tätä kirjaa, sillä Ryhmä hau -kirjat on niitä kirjoja, mitä Sohvi itse valitsee kaupassa, jos saa siihen mahdollisuuden. Sarjan kirjoja löytyy valtava valikoima, niitä on monen kokoisina ja muotoisia, on tarroilla ja ilman, on ääninapeilla tai hahmoilla, kaikilla lisämausteilla löytyy. Meille on näitä muutama ostettu. Monissa on vielä teksti liian pitkää, joten Sohvi ei jaksa oikein loppuun asti odottaa. Paras Ryhmä hau -kirja on tämä kirjastosta lainattu "Pennut pelastavat junan". Siinä on tarpeeksi tiivis teksti ja tarina etenee helposti ja nopeasti sarjalle tyypilliseen tyyliin. Sohvi tunnistaa ja nimeää kuvista hahmoja ja on mukana kommentoimassa junan kulun estävää kiviröykkiötä ”kiviä! o-ou”. Näitä erilaisia ryhmä-haun kirjasarjojahan on julkaistu pilvin pimein ja lähinnä nämä markettikirjat extratarroilla on jääneet meillä vähemmälle lukemiselle. Tähän kirjastosta lainattuun, hyväksi havaittuun Ryhmä Hau -kirjasarjaan kuuluu lisäksi mm. Pennut pelastavat valtaistuimen. Pennut pelastavat suohirviön, ...supertähden, ...robotin, ...salamatkustajan ja Pennut pelastavat uimaretken.
