- 10.6.
Sohvilla tuli vähän päiväkodin aloittamisen jälkeen pitkä (3-4kk mittainen) vaihe, jolloin Sohvi pelkäsi melkein kaikkea. Tai ainakin ilmoitti pelkäävänsä. Ruokailu pelotti, peseytyminen pelotti, leikkiminen pelotti, ruoka-aineet pelotti, omat koiramme pelotti, nukkuminen pelotti, päiväkoti pelotti, vaateet/pukeminen pelotti, pimeä pelotti, äiti pelotti, iskä pelotti jne. Kyllä ihmettelin miten on mahdollista, että lapsi pelkää yhtäkkiä käytännössä kaikkea. Silloin mietin, että kyseessä täytyy olla taas vaan joku vaihe. Hänellä on tapana opetella uusia asioita rykäyksissä ja ehkä hän nyt opetteli pelkäämistä? Kaikki oli alkanut siitä kun päiväkodissa oli puhuttu eri tunteista, myös pelkäämisestä. Sohvi oli siihen asti ollut aika rohkea tyttö. Uteliaasti lähestynyt uusia ihmisiä, ei ole pelännyt ötököitä tai eläimiä, harvoin edes säikähtänyt kovia ääniä. Mutta en usko että pelkkä pelkäämisestä puhuminen tätä laukaisi, sehän on tärkeää että kaikista tunteista puhutaan.
"Pelokkaana lapsen turvatarve on aktivoitunut ja lapsi kokee olonsa uhatuksi. Uhka saattaa olla todellinen tai kuvitteellinen, sillä tunteet syntyvät aina tekemistämme tulkinnoista. Jokaisella tunteella on oma tehtävänsä: Pelko pitää turvassa, auttaa reagoimaan nopeasti ja suojautumaan vaarallisessa tilanteessa."
Niin. Fakta on kuitenkin, että lapseni turvatarve oli aktivoitunut ja hän koki olonsa uhatuksi.
"Miten tunnistan lapsen ahdistuksen?
Lapsen ahdistus voi näkyä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
-Lapsen mieli on täynnä erilaisia pelkoja ja huolia.
-Lapsi on usein pelokas tai ahdistunut. Tämä voi näyttäytyä myös itkuisuutena, levottomuutena tai ärtyisyytenä.
-Lapsi varmistelee ja kyselee kohtuuttoman paljon.
-Lapsi välttää erilaisia tilanteita. Tekemisiin lähteminen ja muiden kohtaaminen voi olla vaikeaa.
Koulussa tai päiväkodissa voi olla vaikeaa keskittyä.
-Läheisimmistä erossa oleminen voi olla haastavaa. Lähtö- ja erotilanteissa voi esiintyä voimakasta kiukkua tai jumiutumista. Omassa sängyssä nukkuminen voi olla vaikeaa, vaikka olisi aiemmin onnistunutkin.
-Lapsella saattaa olla uniongelmia. Etenkin nukkumaan mennessä voi nousta pintaan monia huolia tai pelkoja.
-Syömiseen tai oksentamiseen voi liittyä pelkoja. Myös ruokahalussa ja syömisessä voi olla haasteita. Ahdistuneena ei usein tee mieli ruokaa.
-Lapsella voi olla fyysisiä tuntemuksia ja kipuja, joille ei ole selvää syytä.
-Lapsella voi olla itseään satuttavaa käyttäytymistä - -"
Kun luin tämän listauksen, tuli itselle tunne että 3v lapseni oli enemmänkin ahdistunut kuin pelokas. Tai siinähän varmasti velloo molemmat tunteet, mutta "oireet" olivat hyvin samat kuin tässä. Sohvi pelkäsi perusasioita: pesut, nukkuminen, syöminen. Itkuinen, levoton ja ärtyinen.
Tietysti jään miettimään, paljonko tästä johtui siitä että päiväkoti oli alkanut ja se oli minullekin ajoittain ahdistavaa. Lisäksi aloitin itse uudessa työpaikassa ja se lisäsi omaa stressiäni kun oravanpyöräarki iski vasten kasvoja.
Seuraavan kerran kun lapseni on pelokas kaikkea kohtaan, aion miettiä mielessäni olenko itse nyt ahdistunut jostain? Olenko saanut tarpeeksi omaa aikaa jotta olen rentoutunut, leppoisa ja hyväntuulinen äiti, jolla on itsellä turvallinen olo arjessa? Ja tietysti käydään läpi lapsen kanssa onko jotain pelottavaa sattunut vaikka päiväkodissa.
"Erilaiset ohimenevät pelot kuuluvat lapsen kehitykseen. Kehitysvaiheesta riippuen lapset voivat pelätä esimerkiksi vieraita ihmisiä, mielikuvitusolentoja ja pimeää tai sairauksia ja onnettomuuksia. --
Tavallisesti pelon tunne lievenee ja menee ohi aikuisen turvallisen läsnäolon ja empaattisen suhtautumisen avulla. Kasvaessaan lapsi alkaa kehittää myös omia tapoja säädellä pelon tunnetta ja tyynnytellä itseään. Arjessa pelot voi esimerkiksi oppia kanavoimaan varovaisuudeksi ja vastuullisuudeksi.
Joskus pelot voivat kasvaa niin voimakkaiksi, että lapsen tavallinen arki häiriintyy. Lapsi saattaa pelkojen vuoksi alkaa vältellä ikävaiheeseensa kuuluvia tilanteita, kuten kouluun tai harrastuksiin menoa, eikä pysty pelkojen vuoksi elämään sellaista elämää kuin haluaisi. Mikäli pelot alkavat häiritä lapsen normaalia elämää, kannattaa niiden käsittelemiseen hakea ulkopuolista tukea."
Sohvin pelkovaihe loppui kuin huomaamatta. Pelkovaihe taisi kulminoitua vuoden pimeimpään aikaan tammikuulle, mutta kevättä kohti on tilanne koko ajan parantunut. Helmikuussa sairastettiin kevään viimeiset flunssat ja sen jälkeen arki on ollut ehkä tasaisempaa ja ennakoitavampaa. Ja toisaalta päiväkodin työntekijätkin on olleet tautisen talven jälkeen nyt hyvin terveinä eikä Sohvi ole näinollen joutunut sopeutumaan kokoajan vaihtuviin uusiin aikuisiin. En selkeää syytä keksi sille miksi Sohvilla oli tämä pelkovaihe, mutta nyt se on ohi ja varmasti uusia pelkoja/pelkovaiheita on edessä taas joskus. Ja silloin parhaamme mukaan taas mietitään ja jutellaan mistä pelot voi johtua. Tärkeintä on olla tukena ja yrittää ymmärtää. Ja sitten tehdä myös paljon mukavia asioita, sellaisia jotka ei pelota.
