top of page

Luitko jo nämä?

Kuinka pudottaa painoa herkutellen ja makaamalla


äiti makaa, syö ja laihtuu, lapsi piirtelee seinään

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka muutin suhtautumista omaan kehooni. Kauan ennen tätä asennemuutosta tein perinteisen laihdutusyrityksen. Ensin googlettelin kuinka pudottaa painoa. Sitten aloitin laihdutuksen suunnilleen vauvan ollessa 8kk. Eli kovat tavoitteet, kamalaa tuntien hikilenkkeilyä, nälkäisenä nukkumaan menemistä ja tiukkaa armottomuutta itseä kohtaan. Niinhän siinä kävi, että keho meni hälytystilaan. ”Apua! Nyt on nälkävuodet! Heti kun tämä loppuu täytän rasvavarastot tuplaten täyteen, että varmasti energiaa riittää taas tuleville nälkävuosille!” Eli vaikka olin tiputtanut 2kg ehkä 6 vk aikana, se tuli ylimääräisten kilojen kanssa takaisin heti kun repsahdin.


Ymmärsin sen kliseen, että jos haluaa painossa pysyviä muutoksia, on tehtävä elämässä pieniä pysyviä muutoksia, joita haluaakin jatkaa. Ei vain hätäisiä spurtteja, jotka sekoittavat elimistön. Tavoitteet pitää laittaa kauas 1/2 vuoden tai vuoden päähän. Näin ainakin minun kehoni kohdalla.


Sitten astuikin sattuma peliin. Tämän jälkeen en valitettavasti voi nostaa sulkaa hattuun, että hyvä minä! Tein ratkaisevat askeleet ihan itse! Ei. Minulle tuli flunssa. Aika tavallisen tuntuinen. Kotitestin mukaan ei ollut korona. Kuitenkin se vei ruokahalut nolliin. Oli vaikea keksiä mikä maistuisi. Herkut ja lihaisat einekset ällöttivät. Päädyinkin koukuttumaan kana-taco-salaattiin, jonka lisukkeeksi paistoin pihvin verran lisää kananpaloja. Vaalea leipä vaihtui ruisleipään. Kahvin kanssa herkuteltu päiväpulla proteiinirahkaan. Söin pienempiä annoksia kuin ennen. Sen myönnän, etten liikkunut pätkääkään. Tämä johtui siitä, että flunssan jälkeen sain 2vk kovat rintakivut ja valtavan väsymyksen. Saatoin luulla ottaneeni tunnin torkut mutta aikaa oli kulunutkin 4 tuntia. Lääkärissä sain puhtaat paperit. Kaikki verikokeet ja sydänfilmi olivat ok. Kipuvaiheen jälkeen alkoivat lisälyönnit, joita saattoi laukaista ihan autolla ajo tai lievästi jännittävä tv- ohjelma. Googlettamalla olisin ajatellut, että kyseessä oli ollut flunssan jälkeinen sydänlihastulehdus, mutta mitään poikkeavia löydöksiä ei löytynyt. Joka tapauksessa tämä romutti ajatukseni siitä, että laihduttamiseen liittyy olennaisesti liikunta ja ilman sitä ei voi laihtua. Väärin. Voihan ihminen laihtua vaikka vuoteessa makaamalla. Raaka ja yksinkertainen totuus on, että saatavan energiamäärän tulee vain olla pienempi kuin kulutuksen. Jouduin pari kuukautta välttämään liikuntaa, koska se provosoi ikäviä lisälyöntejä. Sitten havahduin yksi päivä siihen, että minun teki mieli herkkuja, suklaata, karkkia. Mietin, että miksi nyt yhtäkkiä kun kaikki oli sujunut niin hyvin ilmankin. Silloin vasta hoksasin käydä puntarilla ja huomasin, että 2 kg oli lähtenyt kuin vahingossa. Tästä vasta alkoi tietoinen elämäntapamuutos. En halunnut enää ikinä takaisin siihen suklaakoukkuun, jolloin en kertakaikkiaan pystynyt olemaan edes paria päivää ilman suklaata. Lisäsin kuitenkin pikkuhiljaa oikeat herkut mukaan päivän kahvihetkeen, koska sillä sain pidettyä himot ja retkahdukset kurissa. Enkä toisaalta halunnut kieltää itseltäni mitään, koska tämä muutos on tarkoitus jatkua läpi elämän enkä aio elää ilman herkkuja tai kieltäytyä juhlissa kaikista tarjoiluista. Ei se ole elämää. Käytännössä ruokarytmini on pitkään ollut kutakuinkin tällainen:


AAMU 7-8

2 ruisleipää reilulla voilla(oivariini) ja juustolla + tee

banaani

LOUNAS 11

Mitä sattuu olemaan kotiruokaa, aina salaattia lisänä, en vedä ähkyyn eli annoskoko kohtuullinen

Esim. kanarisotto ja monipuolinen salaatti

KAFFE 14

kahvi+ proteiinirahka, tuhti pullaviipale 5cm ja pari keksiä

VÄLIPALA 17-18

2 ruisleipää reilulla voilla ja juustolla + tee

ILTAPALA

kaurapuuro maidolla

joskus lisänä joku hedelmä


Omalle keholleni on tärkeää saada tasaisesti ruokaa, lähes kellontarkasti, jotta se voi luottaa siihen että ravinnonsaanti tilanne on hyvä, eikä ruokaa tarvitse ylenmäärin varastoida. Ja pitää syödä, vaikkei olisi edes nälkä, kunhan ruoka on terveellistä ja energiatiheydeltään pientä. Tämä termi tuli itselle uutena kun lueskelin kymmeniä painonpudotukseen liittyviä kirjoituksia. Se selkeyttää ruokiin suhtautumista: Syö paljon energiatiheydeltä pieniä ruokia ( rahkat, salaatit ja muu kuitupitoinen ruoka, vähärasvainen liha) ja vain vähän energiatiheydeltään suuria ruokia (sipsit, suklaa, karkit). Kyse on oikeasti siitä, että pitää syödä paljon ruokaa, PALJON ja vaikka ei olisi nälkä. Ja säännöllisesti. Kun syö energiatiheydeltä pieniä ruokia, ei haittaa vaikka söisi joskus liikaa, jos syö e-tiheydeltä suuria ruokia liikaa niin kalorimäärä nousee nopeasti korkealle. E-tiheydeltä pienet ruuat taas pitävät olon kylläisenä pidempään, jolloin repsahduksen mahdollisuus pienenee.


Olen tietoisesti sallinut itselleni muutamia ihan kunnon karkkipäiviä, jos on iskenyt himo vaikka pussilliseen lakuja. Suklaa on ollut pahin haasteeni, mutta pitkän suklaatauon jälkeen makeanhimo tyydyttyykin nyt 2-4 palalla suklaata sen entisen 1/2 levy sijaan. Olennaista on ollut myös se annoskoon pieneneminen, koska nyt tulen kylläiseksi ihan kohtuullisesta annoksesta eli mahalaukun koko on pienentynyt. Jos mahalaukku on venynyt ahmimisesta suureksi, ei se enää tunnista kylläisyyden tunnetta. Näin olleen saattaa koko ajan olla nälkäinen olo, vaikka on juuri syönyt valtavan annoksen ruokaa. Mahalaukun kokoa voi pienentää syömällä pieniä annoksia vaikka tunnin välein viikon parin ajan. (IL: näin pienennät venynyttä mahalaukkua) https://www.iltalehti.fi/laihdutus/a/94520852-bb4c-4f6f-9d5b-5d55e1afeb90 Tämähän on teoriassa se vatsalaukun pienennysleikkaus, mutta vaan ilman leikkausta. Miniaterioiden kannattaa olla jotain joka pitää nälkää hyvin eli vaikka tavallista kotiruokaa jaettuna useaan pienempään osaan, maustettuja rahkapurkkeja, voileipiä ja yhtenä välipalana se joku oma herkku!


Jokaisella onnistuneella on varmasti ne omat kikkansa millä homma lähtee liikkeelle. Ja se alkusysäys näyttää olevan se kaikista haastavin. Olisinkohan ikinä itse päässyt alulle ilman flunssaa joka vei ruokahaluni? Koska oli kyllä todella vaikeata tehdä itse muutoksia. Mutta ratkaisevinta oli itselle muutoksen pysyvyyden kannalta se jokapäiväsen pienen herkuttelun salliminen. Jos nyt neuvoisin itseäni jälkikäteen, lähtisin kyllä kokeilemaan tuota mahalaukun pienennystä. Eli söisin 1,5-2 tunnin välein leivän tai rahkaa tai pienen ruoka-annoksen, jotta saisin sen mahalaukun pienennettyä. Nythän se tapahtui flunssan aiheuttaman ruokahaluttomuuden ja etovan olon takia. Lisäksi söisin suunnilleen samat asiat joka päivä, sillä muuten on vaikea tietää mikä vaikuttaa ja miten ja muutosten teko on haastavaa. Ja vielä lisäksi käskisin itseäni lopettaa kaiken ylimääräisen liikunnan kunnes olen pelkällä ruokavaliolla saanut painon lähtemään alaspäin. Sitten voisin pikkuhiljaa lisätä liikuntaa. Miksi? Koska liikunta lisää nälkää ja se sekoittaa hyvin alkaneet ateriamuutokset. Painonpudotuksesta on 80% ruokavaliota ja vain 20% liikuntaa. Liikkuminen tuntuukin mukavammalta vasta kun on muutaman kilon keventynyt ensin. https://kotiliesi.fi/terveys/liikunta-ja-painonhallinta/laihduttaminen-ilman-liikuntaa-nain-onnistut/


Repsahduksiakin on sattunut. Usein ne ovat johtuneet esim. runsaasta liikunnasta useampana päivänä, jolloin en ole tajunnut syödä lisää kunnon ruokaa ja sitten keho alkaa huutaa helppoa energiaa eli suklaata ja herkkuja. Nämä repsahdukset ovat kestäneet muutamia päiviä. Pahempia ovat tunne-elämässä tapahtuvat muutokset kuten pitempiaikainen kettuuntuminen jostain asiasta. Sillon tekee mieli mässäillä aivan kuin kostoksi sille, jolle on vihainen, oli se sitten rikkinäinen auto tai pitkittyneet kiinteistöveroselvittelyt. Mikä on järjetöntä, sillä itselleenhän siinä vaan tekee hallaa. Kolmas asia on pitempään vaivannut jatkuva kipu, johon lääkkeet eivät tunnu auttavan. Esim. itsellä viisurin poiston jälkeen oli tätä usean viikon ja se kipu pisti niin vihaksi välillä, että sitten taas kuin kostoksi koko maailmalle tästä kivusta minä syön nyt levyllisen suklaata! Siitäs saitte! Ei mitään järkeä tässäkään, itselleen vaan haittaa. Mutta on hyvä tunnistaa tilanteita, jotka johtavat repsahdukseen, jolloin seuraavalla kerralla voi valita myös toisin. Kerran muistan kun olin jostain vihainen ja ajattelin että "nyt olen kyllä niin vihainen, että syön omenan!". Siinä hetkessä tajusin, että olin juuri estänyt repsahduksen ja alkoi naurattaa koko juttu.


Kaikenkaikkiaan olen ihmetellyt monta kertaa, miten voi olla näin helppoa tiputtaa painoa. Olen jopa välillä epäillyt sairastanko jotain syöpää kun laihdun itsekseen vaikka herkuttelen. (Vaikka onhan tässä oikeasti kyllä suklaata vähennetty reilusti). Jos joku Personal Trainer olisi mulle tehnyt tällasen ateriarytmin ja sanonut, että tossa kahvin kanssa vedät sitten tuhdin pullasiivun ja keksejä. Oisin varmaan nauranut ja sanonut, että sä oot kyllä harhainen. Sitten se olisi vielä sanonut, että älä yhtään lisää liikuntaa, mielummin vaikka vähennä sitä, niin että elimistö tottuu näihin ruokavaliomuutoksiin rauhassa. Oisin nauranut räkä poskella. PT olis siihen sanonut että hei, luota muhun, tällä keinolla laihdut -600g/kk. Ja se on nyt ollut aika tasaisesti tää mun tahti lähes koko ajan.


Itselläni on nyt 6 kk aikana lähtenyt -5kg. Siinä -4kg kohdalla huomasin, että liikkumisesta alkoi tulla paljon mukavampaa ja oloni oli jo selvästi ketterämpi. Tässä kohtaa aloin lisätä epäsäännöllisesti liikuntaa ihan nollista, kävelyä lähinnä. Nyt teen jo pidempiä lenkkejä ja käyn välillä uimassa tai hoplopissa juoksemassa Sohvin kanssa. Silloin onkin sitten isompi nälkä ja pitää syödä extravälipala, ettei retkahda herkkuihin liikaa. Oma painotavoite olisi vielä toiset -5kg, jolloin olisin 4kg painavampi kuin ennen synnytystä ja BMI:n eli myös terveydenhuollon kriteerien mukaan lievästi ylipainoinen, mutta tämä sopisi minulle aivan hyvin. On mielenkiintoista nähdä kuinka tämä kehitys jatkuu vai palaanko pikkuhiljaa vanhoihin napostelutapoihini. Teen uuden postauksen aiheesta sitten myöhemmin.


Comments


Commenting has been turned off.
äiteentunnustuksia uhmaikä
Äiteen tunnustuksia on huumorilla höystettyjä poimintoja uhmaikäsen Sohvin ja uusavuttoman äiteen kasvusta ihmisinä.
aiteen tunnustuksia uhmaikä
bottom of page