Painonpudotus ja sen mittaaminen, onko puntari luotettavin keino?

Puhun vanhanaikaisesti painonpudotuksesta, koska puntarin lukema motivoi kyllä jatkamaan. Mutta oikeasti kysehän on elämäntapamuutoksesta ja painoon vaikuttaa niin valtavan moni seikka, että se on usein huono mittari motivaation hakemiseen. Vaikka todellisuudessa kehon rasvaprosentti olisi pienentynyt, voi puntari huijata luulemaan muuta ja tuloksena on pettymys, repsahdus ja koko laihdutushomman lopettaminen. Minun on ihan turha punnita itseäni kuukautisten tai ovulaation aikaan. Painan silloin lähes kilon enemmän. Viisaudenhampaani tulehtuessa painoni nousi yhtäkkiä kilon ja laski sitten pikkuhiljaa kun hammas oli poistettu ja tulehdus oli rauhoittunut. Jos aikoo lisätä liikuntaa ruokavaliomuutosten ohella niin pitää muistaa, että lihas painaa enemmän kuin läski. Ylipäätään olet ehkä kuukauden aikana kadottanut -200g rasvaa ja lisännyt +250g lihasta. Tällöinhän puntari näyttää, että olisit jopa hitusen ”lihonut” vaikka kehon sisällä tulokset ovat erittäin positiivisia. Eli puntari on ajoittain täysin epäluotettava mittari kertomaan meneekö elämäntapamuutos oikeaan suuntaan. Olen nähnyt postauksia, joissa ihminen on kuvannut itsensä ennen ja jälkeen kiinteytymisen. Eli on siis elämäntapamuutoksessa alkanut lisätä liikuntaa reilusti ja kehon koostumus on muuttunut. On uskomatonta, että kuvien välillä oli tippunut vaikka vain -0,5 kg, mutta keho on silti ihan eri näköinen. Alkukuvassa vähän kaikki roikkuu ja jälkikuvassa ei olla langanlaihoja mutta keho on urheilullisen näköinen.

Sitten päästään vielä tähän suuntaa antavaan mittariin, jota terveydenhuollossa tuijotetaan kuin raamatusta poimittua jumalallista faktaa eli kyse on BMI:stä. Jos Suomen jääkiekkomaajoukkue punnittaisiin he olisivat BMI mittarin mukaan huolestuttavasti ylipainoisia ja heidän tulisi aloittaa ankara painonpudotus. "Yle: painoindeksi sopii surkeasti urheilijoille ja syömishäiriötä sairastaville" (https://yle.fi/a/3-11591175). BMI ei ota huomioon kehon koostumusta, se ei tiedä painaako siellä nyt lihas vai rasva vai neste.

Mittanauhaa olen myös käyttänyt apuna, mutta on vaikea saada yhtäläisiä tuloksia. Esim. reidestä kun mittasin kävi myöhemmin ilmi, että reiteni ovat eri paksuiset enkä muistanut milloin olin mistäkin mitannut. Vyötäröltä saa ihan niin monta eri lukemaa kuin on mittauskertoja, ellei sitten piirrä permanenttitussilla viivaa vyötärölle niin että tulee mitattua aina samasta kohtaa. Kuukautiskierron eri vaiheet ja vatsanseutua turvottavat ruuat saattavat vääristää tätäkin mittaria. Toki nämä tulokset jotain suuntaa antavat, mutta mittailuja ei kannata tehdä kovin usein, ehkä parin kuukauden välein riippuen laihdutus/kiinteytymistahdista.

Ehkä paras mittari on itsellä kuitenkin se kuinka voin. Oma motivaatio elämäntapamuutokseen oli ennenkaikkea oman ketteryyden palauttaminen. Olen tuntenut itseni vanhaksi ja kömpelöksi synnytyksen jälkeen, mutta itsellä jo -4 kg on tehnyt ihmeitä ja nyt on selkeästi mukava taas liikkua. Ja tietty siihen vaikuttaa myös se, että vauvavuoden univelka on maksettu ja nyt on keho ihan erilailla virkeä aamulla ja päivän jaksaa jo läpi ilman päikkäreitä.

Eli lyhennetysti: Kaikkiin mittareihin tulee suhtautua hieman varauksella. Vain oman kehon aito kuuntelu ja peilikuva ovat minulle luotettavia mittareita. Jatkuva puntarilla ravaaminen kannattaa lopettaa alkuunsa, koska se johtaa vaan turhiin lannistumisiin. Itselle sopiva rytmi on ollut 2 x kk:ssa ja kun paino tasaantuu lopetan ravaamisen kokonaan.