En voi kun ihmetellä. Lapsemme alkoi siinä 3,5 v iässä yhtäkkiä käyttämään pronomineja "mie" ja "sie". Emme asu itä-Suomessa, savossa tai peräpohjolassa, vaan aivan toisella puolen Suomea. Meillä ei ole edes sukulaisia miltään noilta alueilta. Kaikki päiväkodin hoitajat ovat paikallisia. En ole myöskään kuullut ryhmän lapsien puhuvan koskaan savon murretta.
Silti lapsemme systemaattisesti käyttää sanoja "mie" ja "sie".
"Mie haluan omenamehua. Sie olit niin hassu."
Yritin googlata asiaa, mutta en löytänyt mitään vastaavaa. Mieleeni tulee vaan Putouksen sketsi, jossa lapsi vietiin lääkäriin kun se oli alkanut puhumaan turun murretta. Muistaakseni lääkäri sai "lyhyen puheterapian jälkeen" parannettua lapsen niin, että hän alkoi puhua kuin uuno turhapuron. Ja kaikki olivat huojentuneita.
Todennäköisintä tietysti on, että lapsi on sen joltain vaan ohimennen oppinut. Ehkäpä päiväkodin talonmieheltä, sillä hän on ainoa, jonka olen kuullut puhuvan savoa. Mutta onko se todella noin tarttuvaa?
Muuta Sohvin puheenkehityksestä: nyt Sohvin ollessa jo 4 vuotias, puuttuu puheesta edelleen R, D ja joskus L-kirjaimet. Hän myös jostain syystä käyttää itsepintaisesti aikamääreitä niin, että hän sanoo "eilen oli kesäloma" vaikka kesäloma olisi ollut 5 pv sitten, 6kk sitten tai vuosi sitten. Ja hän sanoo "Huomenna laitan yöpaidan päälle", vaikka hän tarkoittaisi 5 minuutin päästä, illalla tai ensi viikolla. Eli hänelle kaikki mennyt aika on "eilen" ja kaikki tuleva aika on "huomenna" vaikka se aikaskaala olisi kokonainen vuosi. Vähän sellainen espanjalainen tapa elää "manjana"= huomenna, ei tänään, joskus myöhemmin.
Sohvi kertoilee jo paljon keksimiään tarinoita ja tykkää myös keksiä paljon omia sanoja. Monissa sanoissa hän myös vekslaa tavut eri järjestykseen esim. salama=samala. Tai toisinaan vääntää suussaan sanat miten haluaa esim. kravatti= klavetti, lusikka= suikka, apteekki= atveetti, farmaseutti= varsaseutti, ranskiksia= ranksiksia. Erikoisin on kolmiota tarkoittava sana, jonka hän on muokannut englanninkielen sanasta Triangle. Sohvi sanoo troijanko =kolmio. Hän katselee mielellään englanninkielisiä lapsille suunnattuja youtube-videoita, joista on oppinut mm. värejä englanniksi. Olen ajatellut, että antaa katsoa, jos hänellä kerran on luontaista kiinnostusta kieliin, niin aion tukea sitä.
Sohvi on viimeaikoina ollut innostunut pelaamaan Pikku Kakkosen eskaripeliä. Ja sen kyllä huomaa. Yhdellä kertaa Sohvi tuli selittämään jotain keuhkovaltiosta (keuhkovaltimo). Ja toisella kertaa Sohvi tuli luokseni apeana ja sanoi, että hänen verinahkansa on kipeä. Piti oikein itsekin googlata, mutta siis verinahka on ihon keskimmäinen kerros heti orvaskesin jälkeen. Ehkä vähän liikaa nyt pelattu tuota eskaripeliä.
Puheenkehitys etenee siis yksilöllistä vauhtia ja savon murre ei tietysti ole mikään puhevika, joten eipä tässä hätiä mitiä. Ja viitaten tuohon yhteen postaukseen, jossa vähän murehdin tuota R-äänteen puuttumista niin voin sanoa, että emme ole tehneet yhtikäs mitään ärrä harjoitteita vaan asenteeni on nyt, että annan ajan vaan kulua. Tekoälykin sen sanoo että R-äänne kehittyy 4-7 vuotiaana, (jos ei sitten heti ole lähtenyt sujumaan). Ja voin sanoa, että nyt vaan nautin siitä kun kuuntelen hänen lapsenomaista puhettaan, sillä eihän tämä pikkulapsiaika kauaa kestä. Palaan puheasioihin taas seuraavassa puhe-postissa, kunhan puheenkehitys ottaa jälleen askeleen eteenpäin.
Tässä meidän 4 vuotiaan Sohvin viimeaikaisia lempparikirjoja. Nyt huomaa jo, että pidemmätkin kirjat jaksavat kiinnostaa, tietysti väsymystaso huomioon ottaen. Riippuen kuinka aikaisin päästään lukemaan iltasatua, on luettu joskus parikin kirjaa tai sitten vaan pari sivua. Myös päikkärisaduksi on luettu jotain usein vähän lyhyempää. Nyt juuri ahmitaan Tatu ja Patu -kirjoja sekä näitä Siiri-kirjoja.
Yksi suosikkikuvittajistani, Mervi Lindman, on kuvittanut nämä Tiina Nopolan kekseliäästi kirjoitetut Siiri-kirjat. Mervi on siis sama kuvittaja, joka on kuvittanut myös Sohvin 1-2 vuotiaana lemppareita olleet Peppe-kirjat. Tässä meidän suosikit Siiri-kirjoista.
Siiri ja sotkuinen kerttu
Tiina Nopola ja Mervi Lindman
Tämä oli ihan eka Siiri kirja joka osui kirjastosta käteen. Tykättiin tosi paljon. Selvisi, että Siirillä on kaverinaan kolme poikaa. Iso-Otto, keski-Otto ja pikku-Otto. Pikku-Otolla on synttärit, joissa Siiri kohtaa sotkuisen Kertun, joka Siirin mielestä pilaa juhlat sotkemisellaan. Otot kuitenkin tykkäävät sotkuisesta Kertusta. Siiri pelkää menettävänsä Otto-ystävänsä. Hän miettii tykkäisivätkö Otot hänestä enemmän, jos hänkin olisi sotkuinen. Sitten Siiri sotkee itsensä ja menee tyytyväisenä Ottojen talolle. Kerttukin on siellä, mutta hän onkin putipuhdas ja siisti. Hieno puhdas auto kaartaa pihaan, kun Kertun siistit vanhemmat tulevat hakemaan häntä. Kaunis tarina siitä, miten Kerttu villiintyi, kun sai olla tavallinen, sotkuinen lapsi serkkujensa luona, vaikka kotona onkin oltava ylisiisti.
Siiri ja nolo nalle
Tiina Nopola ja Mervi Lindman
On vaikea selittää miksi tämä kirja on niin loistava. Tässä on varmaan vanhemmallekin niin monta tarttumapintaa. Siirin äiti saa päähänsä, että turhasta tavarasta on päästävä eroon ja vie melkein kaikki perheen tavarat kirpputorille. Perheen isä piilottaa hädissään kirjoja paitansa alle. Siirinkin pitää löytää leluistaan joku kierrätykseen. Siiri löytää vanhan nuhjuisen nallen, joka tuomitaan pikku-Oton kanssa noloksi. Se mitä Siiri ei tiedä on, että nalle on antiikkia ja tosi tärkeä Siirin äidille. Äiti ei huomaa, että nalle on joutunut kirpputorille ja kun nallesta tulee puhetta, Siirille selviää miten tärkeä nalle on äidille. Siitä alkaa nallen etsintäoperaatio, sillä joku "nais-ihminen" on sen ehtinyt jo ostaa. Otot ja Siiri etsivät kuumeisesti kaupungilta sopivaa nais-ihmistä. Lapselle on hauskaa etsiä kuvista juuri se oikea nais-ihminen, jonka kassista nalle kurkistelee, vaikka Siiri ja Otot eivät millään löydä nallea. Eksynyt nallekin on niin suloinen ilmeillään, että se murtaa sydämen. Onneksi nalle lopulta löytyy. Äitikin tulee järkiinsä koettuaan järkytyksen kun tajuaa heittäneensä pois kaikkea oikeasti tärkeää ja koti tuntuukin tosi tyhjältä. Onneksi isä on salaa piilottanut tavaroita ja vohvelirautakin saadaan takaisin. Sitten vain vohvelikestit pystyyn!
Siiri ja Hurja hunskeli
Tiina Nopola ja Mervi Lindman
Tämä kirja toi mieleen niin paljon muistoja meidän koirien pentuajoilta. Hetken pelkäsin, että kirja nostattaa pentukuumeen, mutta onneksi kirja olikin hyvä muistutus pentuaikojen rankkuudesta. Kyllä, muistan kuinka meidän sängylle oli kakattu tai kun pentu oli löytänyt pikaliimatuubin, siitä on vieläkin jälki lattiassa. Muistan myös sen kun pentu oppi avaamaan jääkaapin ja kaappi piti 2 vuoden ajan laittaa rautalangalla kiinni aina kun poistuttiin asunnosta, muuten sisältö oli tyhjätty parempiin suihin. Koiranpennut on ihanan suloisia, mutta niillä on se opettelukausi, joka on oikeasti rankka. Tämä kirja kertoo siitä. Siiri saa syntymäpäivälahjaksi koiranpennun. (Sivuhuomio: koirahan ei ikinä saa olla lahja, vaan se on elävä otus, jonka hankinta pitää tarkkaan harkita ja josta aikuiset ovat aina päävastuussa.) Pentu on suloinen, mutta myös täysi riiviö. Koira laitetaan koirien päiväkotiin, mutta sielläkin se vain villitsee muut koirat. Villiintynyt koirulien päiväkotilauma ryntää puistoon, jossa ne tapaavat pienen, rauhallisen, vanhan koiran nimeltä Bertta. Hunskeli ihailee Berttaa, ja haluaa matkia tätä kaikessa. Lopulta Hunskeli saa kotiopetusta Bertalta ja niin villi pentu on kesytetty.
Tatu ja Patu-kirjoista tuli 4 vuotiaan Sohvin suosikkeja
Vihdoinkin Sohvi on sen ikäinen, että Tatu ja Patu-kirjat alkavat kiinnostaa. Siihen tarvittiin 4 vuotta ikää. Ja nyt on menossa oikeastaan oikein buumi. Olemme kahlanneet läpi nyt noin 10 Tatu ja Patu-kirjaa lukemattomia kertoja. Kirjoissa löytyy aina runsaasti piilotettua huumoria myös aikuisille. mm. päiväkodissa oleva automaatti, joka jättää käytettyjä vaippoja tasaisin välein joka paikkaan. Tai juha mieto saippua. Aukeamat ovat täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja pientä tekstiä, joka saa hymyn huulille mm. kun katsoo pöydällä olevaa ketsuppipurkkia tarkemmin, käy ilmi että kyseinen tuote on tehty onnellisista ja vapaana kasvaneista tomaateista. Kun samaa kirjaa lukee uudestaan ja uudestaan, löytää aina jotain uutta. Esim. Tatu ja Patu työntouhussa-kirjassa löytyy joka aukeamalta muki, jossa on jokin tavu ja lopulta kun etsii kaikki mukit ja ynnää tavut yhteen, niistä muodostuukin lause. Saman huomasin Tatu ja Patu- kovaa menoa kiskoilla- kirjassa. Usealta aukeamalta löytyy kuvasta junan näyttöruutu, se joka on siinä katossa kiinni keskellä käytävää. Näyttöruuduissa on yksittäisiä sanoja ja kun kirjan plärää läpi muodostuu sanoista lause.
Ihan pakko mainita myös lemppareiksi kirja: Tatu ja Patu etsivinä -Tapaus puolittaja. Kirja on täynnä vihjeitä loppuratkaisuksi. Sitä luettiin monta monta kertaa.
Tässä nyt kuitenkin on meidän tällä hetkellä eniten luetut Tatu ja Patu suosikit, jotka ovat kolahtaneet 4 vuotiaan Sohvin sydämeen.
Tatu ja Patu päiväkodissa
Aino Havukainen ja Sami Toivanen
Kirjassa pojat ovat voittaneet liput kylpylä Vesikkoon, mutta erehdyksissä eksyvätkin päiväkoti Esikkoon. Tästä alkaa hauska tutkimusmatka päiväkodin arkeen. Muuten, huomasimme vasta 10 kertaa kirjan luettua, että joka aukeamalta löytyy piilotettu tutti. Tätä on tietysti lapsen hauskaa etsiä vanhemman lukiessa kirjaa.
Tatun ja Patun Suomi
Aino Havukainen ja Sami Toivanen
Tämä kirja on hauska läpileikkaus suomalaisuuteen ja Suomen historiaan. Se muistuttaa myös meitä vanhempia etäisesti historian tunneista, niin paljon on jäänyt unholaan. En esim. muistanut, että Turku on ollut joskus aikojen alussa Suomen pääkaupunki. Siis mielenkiintoinen tietoteos myös aikuiselle. Hauskimpia kohtia kirjassa ovat TatuPatu testit-joissa testataan suomalaisia erikoisuuksia; ruisleipää, saunaa ja juhannuksen viettoa mökillä. Lopputulos on testissä aina sama: Suomalaiset ovat sisukasta kansaa. Mielenkiintoista on myös vierailu Virtasten perheen asunnossa, joka on 80-luvulla syntyneelle tupaten täynnä tuttua esineistöä: Marimekkoa, Afrikan tähteä, cd-kasettisoitin, Fortunapeli, Suosikki-lehden juliste, Musta-Pekka-korttipeli jne. Tämä siis on kaikessa hauskuudessaan myös vahvasti tietokirja.
Tatun ja Patun outo unikirja
Aino Havukainen ja Sami Toivanen
Poikien kummityttö Satu on tullut yökylään ja pojat ovat valmistautuneet perusteellisesti. Iltasaduksi Sadulle luetaan poikien tekemä valtava tietoteos: Ohuehko Unijuttujen Tieteellinen Opas, joka on täynnä oikeaa ja keksittyä uneen liittyvää faktaa. Kirjassa esitellään mm. erilaisia sänkyjä, testataan montako unilelua on sopiva määrä, käydään läpi poikien ikimuistoisimmat unet ja pohditaan miksi painajaisia nähdään? Sohvin lempparikohta kirjassa on kaavio, jossa kaavion kulkija voi päättää milloin Patu menee nukkumaan ja mikä on seuraus, jos tekee liian monta asiaa vielä sen jälkeen kun olisi pitänyt mennä nukkumaan. Kirjassa Prinsessa Ruusunen vastailee välillä lukijoiden lähettämiin kirjeisiin, joissa ihmetellään uneen liittyviä asioita mm. silmien liikkeitä unen aikana: Kyllä, äitisi nukkuu ihan oikeasti, vaikka silmät liikkuvat luomien alla. Anna äitin nukkua!
Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja
Aino Havukainen ja Sami Toivanen
Kekseliäs hassuttelukirja, jossa kuuntelija voi vaikuttaa satuihin. Kirjasta löytyy kuusi erilaista satua. Yhdessä sadussa on hymiöt auttamassa lukijaa eläytymään satuun. Toisessa sadussa satu muuttuu aina erilaiseksi, kun lapsi voi valita sanan joka sanotaan tekstissä olevan viivan kohdalla. Kolmannessa sadussa kokonaisia lauseita voi korvata sivun yläreunalla olevilla vaihtoehdoilla. Yksi saduista on vielä liian jännittävä ja se hypätään aina ylitse, mutta nämä kolme satua ovat ihan lemppareita; Ukko-poika, pahka ja sammakko. 13 iloista kääpiöhamsteria ja Täydellinen satu(tai sitten ei).
Tatu ja Patu pihalla/Tatu ja Patu syömään!
Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Tämä kirja poikkeaa Tatu-Patu-kirjoista siinä, että se on kätevästi taskarin kokoinen. Mahtuu siis mukaan moneen reissuun ja mökille. Ja silti sisältää valtavan määrän hauskaa luettavaa. 248 sivua! Tämän kääntökirjan toinen puoli esittelee erilaisia pihaleikkejä joka vuodenajalle. Ihan tulee lapsuus mieleen erityisesti puro/patoleikeistä. Kirjasta löytyy mm. 22 tapaa käyttää tikkuja ja keppejä. Kirjassa rakennetaan myös maja ja leikitään kauppaleikkiä.
Toinen puoli kirjasta kertoo hauskasti faktoja syömisestä, ruuansulatuksesta ja löytyy sieltä muutama reseptikin mm: Temperoitu savulahnamousse mallasleipä avokadovaahdolla ja tryffeliöljymarinoidulla salottisipuli-beluganilinssihiillokkeella. Kirjasta löytyy mm. 22 hyväksyttävää syytä olla tulematta ruokapöytään heti kun kutsutaan. Esim. jos tietokoneen pinnassa on superliimaa tai jos sinun ja keittiön välissä on Imperiumin iskujoukkoja. On myös mahdollista, että huoneestasi on tullut yhtäkkiä tyhjiö ja ääniaallot eivät etene. Kirjassa tutustutaan myös pöperöahkeroisten ja pönttövääriäisten elämään. Ja lopputesti testaa miten hyvin on kirjan opit menneet päähän. Ennen ruokailua on tärkeää puhdistaa a) omatunto? b) kädet? vai c) räystäskourut?
Karri koira kauppiaana
Guy Parker-Rees
Karrikoira -kirjasarjassa on lukuisia kirjoja. Jokainen kirja alkaa niin, että Karrikoira keksii kivan leikin ja sitten kirjassa seurataan tämän leikin etenemistä. Siksi tämä kirja onkin juuri sopiva meidän 4 vuotiaalle Sohville. Karria on luettu meillä paljon ja hän on leikkinyt mm. lääkäriä ja tarjoilijaa ja sitten Sohvi on tietysti leikkinyt lääkäriä ja tarjoilijaa.
Tässä kirjassa Karri leikkii kauppiasta. Ongelma on, ettei asiakkaita näy ja kaikki kaverit haluavat perustaa myös omat kauppansa, eivätkä olla Karrin asiakkaita. Kaverukset keksivät kuitenkin käydä vaihtokauppaa tavaroista keskenään, tosin Karri jää kauppojen ulkopuolelle, kun kukaan ei halua ostaa hänen tavaroitaan. Lopulta Karri saa kuitenkin ihan oikean asiakkaan, joka vielä ostaa kaiken Karrin kaupasta ja Karri saa kauan himoitsemansa kolikon kassakoneeseen. Ja kassakone sanoo "kling"!
Kirjojen kuvitus on ihastuttavaa katseltavaa. Värit ovat hehkuvia, mutta ei aikuisenkaan silmiin räikeitä. Usealla aukeamalla seikkailee lisäksi pieni leppäkerttu joka kysyy lukijoilta aina jonkin kysymyksen joka liittyy kuvaan. Esim: "Osaatko sinä juosta lujaa?" "Mitä luulet, ostaako pöllö mitään?" Tämä tietysti tempaisee lapsen mukaan tarinaan. Kirjat inspiroivat lasta myös leikkimään.
Kirjoitushetkellä tämä kirjasarja on myös hauskana animaationa yleareenassa nimellä "Dalin leikkiseikkailut".
Maisy`s house and garden pop-up kirja
Lucy Cousins
Sokerina pohjalla... tämä ei oikeastaan ole kirja ollenkaan. Sen mukana tulee kyllä pieni tarinavihkonen englanniksi, mutta tämä on ensisijaisesti nukketalo. Ja vieläpä sellainen, joka on tosi helppo ottaa matkalle mukaan esim. mökille tai vaikka junamatkalle. Se on vain n. 25x30cm kokoinen litteä kirja, mutta kun sen avaa siitä tulee uskomaton 3D talo ja puutarha. Talossa on neljä huonetta; keittiö, olohuone, kylpyhuone ja makuuhuone. Talo sisältää myös käsittämättömiä pahvisia yksityiskohtia, esim makuuhuoneen vaatelipaston laatikot ovat avattavia. Talo on muutenkin täynnä tutkittavaa. Kaikki kaapinovet on tietysti avattavia ja voi kurkkia mitä sieltä löytyy. Ikkunaan voi vaihtaa maiseman pahvista vetämällä. Talon mukana tulee Maisa-hahmo ja kaverit. Ne oli muuten vaikea löytää aluksi, sillä ne olivat suihkuverhon takana piilossa. Mukana tulee myös valtava määrä pahvisia tarvikkeita leivontavälineistä puutarhanhoitoon, sekä Maisalle vaihdettavia paperinukkevaatteita. Tätä kirjaa ei siis olla luettu ollenkaan, mutta sillä on leikitty tosi paljon. Ja eniten ihmettelen sitä, että se on vielä hyvässä kunnossa vuoden käytön jälkeen. Muutama pieni kohta on revennyt ja tietysti se minigrip pussi johon säilöttiin suurin osa pahvitavaroista, on kateissa juuri nyt. Joten en saanut kuvaa tavarapaljoudesta. Usein Sohvin kanssa leikitäänkin talossa kinderyllätysleluilla piilosta. Toinen, vaikkapa pieni dinosaurus menee piiloon jonnekin talossa (ja piilopaikkoja on runsaasti!) ja toinen vaikkapa leijona-hahmo sitten etsii tätä toista. Yksin leikkiessä Sohvi tekee usein ruokaa pikkuleluhahmoille talon keittiössä tai kylvettää niitä talon kylpyammeessa. Jos ihmettelet miten muumit ovat eksyneet tähän kirjaan, niin tässä meidän kirjassa on ylimääräisiä Sohvin liimaamia muumi- ja kukkatarroja :)
Maisa pop-up kirja käännetään etu- ja takakansi vastakkain ja sidotaan yhteen, jolloin aukeaa 3D talo.
Kirjan toisella puolen on talon neljä huonetta ja toisella puolen avautuu piha ja puutarha hiekkalaatikkoineen.
LENE (tehtiin meillä päiväkodissa) =leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä
Terkkarikäynti
Lääkärikäynti
LENE päiväkodissa
Tässäkin varmasti on vaihtelua siinä, että tekeekö LENE-testin terkkari vai sitten joku muu LENE-koulutuksen saanut henkilö. Jos lapsi on reipas tehdään LENE ilman vanhemman läsnäoloa ja tietty päiväkodissa tämä onnistuu helposti, kun testin tekee lapselle tuttu henkilö. Tarvittaessa tukihenkilö voi olla paikalla. Lueskeltuani netistä, toiset saavat myös kasan papereita täytettäväksi kotiin ennen neuvolakäyntiä, meille ei tullut yhtään lappusta.
LENE:n teki tosiaan meidän kohdalla varhaiskasvatuksen opettaja, hän kävi lyhyesti testin tulokset kanssani läpi, kun hain Sohvia päiväkodista. Testissä piti ainakin piirtää mallista samanlaisia kuviota, viivaa, palloa jne. Ja sitten leikata viivaa pitkin saksilla. Sohvi oli myös heittänyt palloa ja ottanut koppia. Tässä kopin ottamisessa oli ollut vaikeuksia. No.. kotona se joskus onnistuu ja joskus ei, en ole huolissani. Oli myös seissyt yhdellä jalalla ja kävellyt varpaillaan. Kielen kehitystä arvioitiin myös, Sohviltahan puuttuu vielä R ja L.
LENE saattaa myös sisältää:
-värien käymistä läpi
-lapselta kysytään kuvasta, mitä siinä tapahtuu, nimetään esineitä
-pujotetaan helmiä
-kootaan palapeliä
-palikoiden kasaamista
4 vuotis neuvolakäynnistä löytyy myös esittelyvideo; tämä sisältää vain sen LENE:n, jonka saattaa siis tehdä päiväkodissa myös varhaiskasvatuksenopettaja tai tosiaan neuvolakäynnillä terkkari.
-Annetaan rokotteita jos haluaa (nelosrokote pistoksena ja influenssarokote sumutteena nenään)
-Jutellaan syömisestä, nukkumisesta, kehityksestä, päiväkodista, huolista ja murheista..
Sohvi oli innoissaan käynnistä, sillä hän muisti kaikki ihanat odotushuoneen lelut. Yritin mennä ajoissa paikalle, että Sohvi ehtisi leikkiä tarpeeksi ennen terkkariaikaa. Sitten päästiin huoneeseen ja terkkari kysyi "mites teillä menee?" Siihen Sohvi vastasi heti, että "Huonosti." Olin niin hämmentynyt ja huvittunut tästä, etten edes hoksannut tehdä mitään jatkokysymyksiä, mutta tyttöhän oli tosissaan. Itse toin esille sitä, että päiväkodissa oli nyt mennyt huonommin. Useimmiten kun kysyn oliko kiva päivä oli vastauksena "ei, huono päivä". Ja sitten hän kertoo jonkin yksittäisen tapahtuman, mistä on tullut paha mieli. Esim. menivät puistoon, vaikka hän ei olisi halunnut. Ruoka oli pahaa. Joku kaveri oli ilkeä. Nukkui huonosti päikkärit. Tai hoitaja oli huutanut jollekin lapselle ja tätä Sohvi oli pelästynyt. Oli ollut liikaa meteliä jne. Tästä keskusteltiin terkkarin kanssa, onko menossa vaan joku negatiivinen vaihe vai itse mietin viihtyisikö Sohvi paremmin pienemmässä ryhmässä? Terkkari kannusti ottamaan asian puheeksi päiväkodissa ja selvittämään myös pienryhmävaihtoehtoja. Fiksusti sanottu. Ja tämä keskustelu antoi minulle sen virtapiikin ruveta asiaa selvittämään.
Lähinäkö testattiin pöydän ääressä istuen taululla, jossa oli riveillä eri kuvioita: talo, omena, ikkuna. Kun terkkari näytti riviltä yhtä kuvaa, sai Sohvi osoittaa omasta paperistaan, mikä kuvio oli kyseessä. Kaukonäkö testattiin samanlailla, mutta seisten ja terkkari seisoi ovella näyttämässä taulusta kuvioita. Kaikkia ei tarvinnut osata oikein kerrasta ja terkkari kysyi uudestaankin, jos tuntui, että Sohvi ei keskittynyt. Sohvilla ei olla huomattu mitään ongelmia näön kanssa.
Rokotteeksi Sohvi sai nelosrokotteen, (kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio). Se annettiin pistoksena reiteen, toiset laittavat olkavarteen, mutta reidessä on kuulemma isompi lihas. Sohvi hieman vingahti, mutta kiinnostui sitten välittömästi kauniista eläinlaastarista. Olin kiinnostunut myös influenssarokotteesta, sillä melkein saimme viime vuonna taudin meidän perheeseen. Iloksemme influenssarokote oli muuttunut pistoksen sijaan nenäsumutteeksi. Terkkarilla oli pienenpieni ruisku, josta se suihkautti muutaman tipan kumpaankin sieraimeen. Sohvin ei tarvinnut niistää eikä muutakaan, istua vaan mun sylissä. Tämä oli hyvin miellyttävää.
Illalla Sohville nousi lämpöä, joten annoin Panadolia. Aamulla ei ollut enää mitään, joten tyttö meni normaalisti päiväkotiin. Kysyin vielä, niin ei tullut reisikään kipeäksi, vaikka voi kuulemma tulla.
Tästä, että meillä menee "huonosti" yritin Sohvin kanssa keskustella vielä kotona. Kysyin meneekö meillä kotona huonosti vai päiväkodissa. Tähän hän vastasi, että päiväkodissa. Tosin hän oli juuri kuullut sen keskustelun, jonka kävin terkkarin kanssa omista päiväkotimietteistäni. Sitten yritin saada selville, mikä menee huonosti, tai mitä voisi muuttaa, että menisi paremmin ja siellä olisi mukavampaa. Hän mietti hetken ja sanoi, että haluaa vaihtaa unipehmolelunsa toiseen. No sehän oli ainakin helppo toteuttaa, vaikka en uskonut hetkeäkään, että se ratkaisi kaikkia ongelmia.
Kuinkas kävi? (tässä päiväkotijuttuja, hyppää yli kohtaan Lääkärikäynti, jos luet vain 4 vuotisneuvolan sisältöä)
Otin siis selvää pienryhmäpaikoista. Yksi vapaa paikka olisi ollut ryhmiksessä yksityisellä, kunnan ryhmiksissä kun on vaan alle 3 vuotiaita, eikä mielellään oteta sinne isompia. Perhepäivähoitajilla ei ole paikkoja ja vain harvoissa tapauksissa saisi olla perhepäivähoidossa eskari-ikään asti, eli vuoden päästä pitäisi siirtyä jo takaisin päiväkotiin. Keskustelin tilanteesta myös päiväkodin kanssa. Keskustelun jälkeen, he tekivät heti muutoksia, jotka tuntuivat toimivan (mm.istumapaikka ja pienryhmä). He kiistivät lapsille huutamisen ja selittivät, että kyse on vain painokkaasta äänenkäytöstä. Tämä oli varmasti se virallinen ja päivänvaloa kestävä lausunto. Itse tiesin kyllä, että kyse oli ollut oikeasti huutamisesta, sillä Sohvi oli joskus nähnyt painajaisia, jossa oli huutanut lujaa ja pelottavasti: "Nyt se ovi kiinni!". Lisäksi hän oli kerran näytellyt minulle erään tilanteen ja siinä kyse oli myös huutamisesta. Huutamiseen sortuvat, olivat Sohvin puheissa aina ne tietyt hoitajat.
Huomasin kuitenkin, että puheeksioton jälkeen tähän huutamiseen oli tullut muutosta, sillä Sohvi ei enää kertonut huutamistilanteista, jotka olisi kokenut pelottavina. Uskon, että huutamiseen taipuvat hoitajat olivat muuttaneet äänenkäyttöään enemmänkin napakaksi, pelottavan huutamisen sijaan. Ja niinhän se kuuluisi olla, kun halutaan lasten huomio. Jätetään huutaminen oikeiden vaaratilanteiden varalle. (Ja kyllä, olen sortunut itsekin huutamaan Sohville, useastikin ja aina on harmittanut jälkikäteen ja sitten on puhuttu asia ja olen pyytänyt anteeksi. Minusta huutaminen kuuluu oikeisiin vaaratilanteisiin, eikä päivittäiseen käyttöön. Ja siksi yritän siitä myös itse oppia pois mm. tämän Pinnan pidennyssuunnitelman avulla)
4 vuotisneuvola lääkärikäynti
Myöhemmin oli siis lääkärikäynnin vuoro. Lääkäri oli klassisesti myöhässä, joten Sohvi sai paljon leikkiaikaa neuvolan leluparatiisissa. Miksi ne onkin aina hienoimpia leluja, jotka ei oo omia?
Lääkäri oli vanha nainen, joka tuli hyvin juttuun lasten kanssa. Sohvin piti tehdä erilaisia testejä:
-Seurata katseella tikkua, jonka päässä oli jokin hauska kuva
-Peittää toinen silmä ja seurata taas tikkua
(Lääkäri tutki myös Sohvin silmiä lampulla ja kysyi oliko havaittu karsastusta.)
-Kädet sivuille ja silmät kiinni, sitten piti vuorotellen koskettaa sormella nenänpäätään
-Kädet eteen ja pyöritellä niitä niin, että pyöräyttää kämmenet ylös, kämmenet alas
-Sorminäppäryyskoe: Peukalolla koskettaa saman käden muita sormenpäätä vuorotellen
Lääkäri tutki
-Korvat korvalampulla
-Katsoi ihon kunnon
-Tunnusteli vatsan, kilpirauhaset ja nivuset
-Kuunteli keuhkot ja sydämen (ei tarvinnut yskiä tai hengitellä syvään)
-Katsoi suuhun
-Kurkkasi pöksyihin
Lääkäri kysyi
-Onko d vitamiini käytössä? (on silloin tällöin, ja d vitaminioitu maito on käytössä)
-Onko ollut korvatulehduksia tms sairauksia? (ei muuta kun perusflunssaa ja sitä x8-10 vuodessa)
-Puuttuuko äänteitä puheesta? Tässä havaitsimme lääkärin kanssa, että L kirjain oli vielä hankala, jos se oli sanan keskellä joten KALA, ääntyi vielä KAVA, mutta sanan alussa L alkoikin jo tulemaan oikein esim. LINTU.
R edelleen puuttui ja se on ihan ok.
-Pyöräileekö, Luisteleeko, Hiihtääkö?
Nämä liikuntakysymykset oli vähän hassuja ja vanhahtavia, sillä meillä ei edes ole suksia vielä Sohville. Luistellut hän on muutaman kerran päiväkodissa ja aika harva 4 vuotias pyöräilee vielä oikeasti, potkupyörällä menee toki lujaa jo. En hoksannut sanoa, että Sohvi kyllä lumilautailee avustettuna. Mutta siis mitään poikkeavaa emme ole havainneet Sohvin liikunnallisissa kyvyissä, päinvastoin, tuntuu oppivan nopeasti ja tykkää kaikesta urheilusta ja liikunnasta.
Erikoista oli myös että, ainoa asia joka luulin, että tehdään lääkärin vastaanotolla 4 vuotisneuvolassa, on verenpaineen mittaus, niin ei tehty. Tämä oli myös ainoa asia, johon olin Sohvia prepannut ja olimme kotona kokeilleet omalla mittarilla miltä se tuntuu. No mansetti oli tietty ihan liian iso ja tulos oli error, mutta Sohvi sai kuitenkin käsityksen mittauksesta, eikä kokenut sitä pelottavana. "Lasten verenpaine mitataan neuvolassa 4-vuotistarkastuksessa" lukee Terveysportissakin ja tämä on myös kansainvälinen suositus. Mutta meidän käynnillä tämä nyt unohtui ja itsekin muistin sen vasta jälkeenpäin.
