Turvataidot on ollut asia, jonka olen halunnut opettaa omalle lapselleni heti alusta alkaen. Ongelmana on ollut, etten oikein tiedä miten opettaa ja mitä sanoa. Miten ihmeessä opetan lapselle nämä turvataidot?? Tähän olen löytänyt hyviä vinkkejä väestöliiton sivuilta ja sitten näistä ihanista Pikku Kakkosen videopätkistä: Jes! Mun ei tarvii sanoa mitään, sen kun laitan videon pyörimään niin ihana täti kertoo kehonosista ja uikkarisäännöstä. Meillä näitä katsottiin vajaa 3 vuotiaan kanssa useamman kerran, sillä yhdestä kerrasta ei vielä jää muistijälkeä. Sohvin lempparivideo oli uikkarisääntövideo luultavasti siksi että rekvisiittana oli mukavia uimavälineitä, räpylää ja uimarengasta.
No olihan minun vanhempana vielä ryhdistäydyttävä ja puhuttava tästä tärkeästä asiasta, mutta nuo pikku kakkosen videot antoivat siihen tukea ja niitä sanoja suuhun, mitä sanoa? Eli käytännössä lapselle kerrotaan esim. suihkussa mitä on eri kehon osien nimet (mm. pimppi, pippeli, peppu, tissit, napa), jotta hän tietää mistä puhutaan ja että uimapukualueelle ei saa kukaan koskea ilman lupaa. Eikä myöskään lapsi saa koskea toisen uikkarialueelle ilman lupaa. Se on jokaisen omaa aluetta.
Kukaan ei saa koskea ilman lupaa. Tästä muodostui itselleni heti suuri dilemma. Entäs kun äiti tai iskä pyyhkii takapuolta tai jos on jotain näppyjä alapäässä ja vanhempi haluaa kurkistaa että pitääkö niistä olla huolissaan. Miten tämä sääntö sitten käytännössä pätee, vai ovatko vanhemmat poikkeus tähän sääntöön? Eivät ole. Nimenomaan vanhempien suhtautuminen lapsen kehon rajoihin opettaa lapselle sen miten muut saavat häntä koskettaa ja onko hänen kehonsa arvokas ja saako siinä olla rajoja. Useinhan lapsi huutaa että pyyhkimään, joten takapuolta ei kosketeta ilman lupaa. Jos pitää tutkia jotain näppyjä tarkemmin, pitää lapselta pyytää tähän lupa. "Saako äiti kurkata mitä punoitusta sulla on tuossa alapäässä?" Pointti on opettaa lapselle, että hänen erityisiä kehonosiaan kunnioitetaan. Koska silloin hän osaa vaatia myös muita kunnioittamaan niitä kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa, joita hän tulee kohtaamaan läpi elämänsä. Ja se tapahtuu kysymällä lupaa. Ja usein vaikkapa uhmaikäiseen tehoaa nimenomaan se, että kysytään lupaa eikä vain sanota että, nyt tehdään näin ja näin.
Vaippaikäiselle vauvalle kehon ja omien alueiden kunnioitusta opetetaan olemalla hellä ja empaattinen vaipanvaihdoissa. Uhmaikäisen kanssa voi joskus joutua takkumaan, vaikka siitä saako vaippaa vaihtaa. Silloin kannattaa antaa vähän aikaa ja kysyä hetken päästä uudestaan. Jos tulee tilanteita, että lapsen omille alueille joudutaan koskemaan ilman lupaa, voi kunnioitusta lapsen tahtoa ja kehoa kohtaan kuitenkin osoittaa olemalla pahoillaan ja selittämällä miksi säännöstä poikettiin. "Olen pahoillani että pesen sun pepun, vaikka et haluaisi mutta ripuliräjähdys pitää saada pois, muuten se aiheuttaa haavoja." Näin lapsi ymmärtää tilanteen olevan poikkeuksellinen/ tai sitten ei ymmärrä, mutta olet tehnyt parhaasi.
Turvataitojen avulla lapsi oppii, että omaa kehoa ja omia rajoja pitää muiden kunnioittaa. Ja parhaiten hän tulee sen oppimaan kun vanhemmat suhtautuvat kunnioittavasti hänen omiin uikkarialueisiinsa. Alueista on hyvä puhua esim. suihkussa käydessä kun lapsi alkaa ihmetellä vanhempien omia alueita. Silloin kerrotaan että nämä ovat tärkeitä omia alueita joihin ei kukaan saa koskea ilman lupaa.
Tässä testit mitä Sohvin 3 vuotis neuvolassa testattiin, välillä mietin testataankohan muualla maailmassa samoja asioita 3 vuotiailta? 3v neuvola kesti noin tunnin ja siihen kuului nämä tehtävät ja sitten jutustelua terkkarin kanssa.
-pullon korkin avaaminen (suomalaisten tärkeimpiä taitoja)
-näyttää kuvasta pyydetty esine/asia esim. "tässä on pallo, pullo ja pelle, näytä minulle pullo" (pullo teema vaan jatkuu)
-seistä yhdellä jalalla (eikös tää oo perinteinen poliisin rattijuoppo-testi?)
-kävellä varpaillaan
-hypätä tasajalkaa
-heittää pallo (ei tarvitse osata vielä ottaa koppia)
-käytiin läpi mitä värejä osaa
-kuvasta piti näyttää ihmisen eri kehonosat (silmät, jalat, kädet, pää)
-kuvasta, jossa on kaksi hahmoa piti näyttää kumpi on iso ja kumpi pieni
-piirtää mallista viiva
-lajitella punaisia ja keltaisia lappuja punaiseen ja keltaiseen koriin
-tehdä palikkatorni n.9 palikkaa
-lähinäkötesti taulusta, jossa on perinteisten E-kirjainten sijaan kuvioita: neliö, talo, omena ja ympyrä (voi joko sanoa ääneen tai osoittaa edessä olevasta lapusta mikä kuvio on kyseessä)
-pituus ja paino
Kun googlailin huomasin, että aika paljon on vaihtelua ympäri Suomen 3 vuotisneuvolan sisällössä. Jossainpäin Suomea ei äitiä edes oteta mukaan huoneeseen, vaan lapsi suorittaa tehtävät terkan kanssa kahden. Siinä pitää kyllä olla aika reipas 3 vuotias. Sohvilla meni hyvin testit vaikka virheitäkin tuli ja kokonaiskuvahan tässä ratkaisee. Terkkari kehui, että harvoin saa näin nopeasti tehtävät käytyä läpi 3 vuotiaan kanssa. On yleistä, että ohjeita pitää muotoilla monta kertaa uudelleen ja 3v voi vaatia paljonkin suostuttelua, puhumattakaan jos on juuri uhmaikä pahimmillaan ja kaikkeen on vastaus jyrkkä "ei!". Sohvilla sattui nyt olla pahin uhma jo takanapäin. Muutamassa kohtaa Sohvi tarvitsi äidin rohkaisua, mm. nämä liikunnalliset testit teki äitikin mallina. Myös palikkatornin rakentelussa Sohvi teki ensin vankan kaksirivisen tornin ja kaipasi sitten lisää ohjeistusta, että hoksasi laittaa kaikki palikat päällekkäin. Näkötestissä meni yksi väärin, mutta se mahtuu virhemarginaaliin. Sohvi sai ensin nimetä itse näkötestin kuviot (neliö, omena, ympyrä, talo). Sohvilla neliö oli ikkuna ja ympyrä oli pallo. Hän myös mielummin näytti kuvat paperilta edestään, kuin sanoi ne ääneen.
Täytyy kyllä sanoa, että kaikki terkkarin käyttämät kuvat olivat kyllä kamalia suttuisia vanhoja mustia piirroskuvia. Viralliset testikuvat alkavat olla auttamatta vanhentuneita. Olisi nykypäivää päivittää kuvat valokuviin. Kuva, josta näytettiin kehonosia oli hyvin kolmiulotteinen ja taiteellinen. Tähän olisi ollut hyvä jokin hyvin yksinkertainen ja selkeä kuva ihmisestä. Sohvi ei osannut heti sanoa, missä ihmisen silmät olivat, sillä luomet olivat kiinni. Kiinnitin myös huomiota, että pullo-kuvan muoto oli viini/viinapullo eikä mikään tutumpi marketin moderni limsa- tai mehupullo.
Testien jälkeen juteltiin mm. Sohvin syömisestä, nukkumisesta, pottailusta, päiväkodin aloituksesta, puheesta, perheen tukiverkostosta ja siitä ovatko vanhemmat samalla kartalla kasvatuksen suhteen. Näissä ei meillä mitään sen kummempaa huolta ollut tällä kertaa ja innolla/kauhulla vaan odotetaan päiväkodin aloitusta.
Olin luvannut, että Sohvi saa leikkiä aulassa leluilla vielä hetken neuvolan jälkeen. 20 min jälkeen aloin vihjailla, että kohta lähdetään sitten kotiin. Erilaisia leluja oli kuitenkin valtava määrä ja alkoi olla mahdotonta saada Sohvi lähtemään, kun hän ryntäsi aina uusien lelujen kimppuun. Aulassa ei ollut muita ihmisiä, joten annoin Sohvin leikkiä. Mutta lopulta, pakkohan meidän on täältä lähteä. Kun olin antanut Sohville jo monta kertaa siimaa, että vielä ne autot parkkiin ja sitten lähdetään, mutta hän oli tämän tehtyään rynnännyt aina uusien lelujen kimppuun, otin perinteiset keinot käyttöön. En ole ylpeä tästä, mutta uhkaus: "Äiti lähtee nyt. Jäätkö tänne yksin leikkimään?" No reipas 3 vuotiaani sanoi siihen iloisesi että "joo." Olin hämmentynyt. Niin. No. Hän nähtävästi todellakin odottaa jo päiväkodin alkua ja sitä, että äiti sanoo heippa ja hän saa jäädä leikkimään uusilla leluilla. Eihän lasta saisi uhkailla hylkäämisellä, mutta aloin olla epätoivoinen. Seuraava keino, lahjonta: "Mennään kotiin ja tehdään jätskiannokset." Tätä tarjousta ei Sohvin tarvinnut kauan miettiä ja pääsimme lähtemään. Mietin vain. Millä ihmeellä saan Sohvin suostuteltua päiväkodista aina kotiin? Jaa-a, nähtävästi jätskillä. Tai sitten yritän vanhaa kikkaa ja sovin Sohvin kanssa etukäteen, että kun äiti tulee, niin sitten on lähdettävä. Ja sitten hakutilanteessa muistutan tästä sopimuksesta. Tai sitten otan koiran mukaan hakemaan Sohvia. No, raportoin tästä sitten lisää, kun päiväkoti on alkanut.
Ensimmäisen kerran Sohvi on tutustunut n. 1,5 v iässä Pikku Kakkosen pelisovellukseen. Sohvihan ei malttanut millään lopettaa ja lopulta hänet piti itkun kera vierottaa kännykästä. Silloin tuomitsin kaikki pelit liian koukuttavina, mutta myöhemmin kävi ilmi, että Sohvilla on tapana innostua kaikesta uudesta niin, ettei malta lopettaa. Samaan kastiin kuuluivat mm. kylpylässä käynti ja eka kerta HopLopissa. Oli todella vaikea saada Sohvia lähtemään uudesta paikasta. Sama kuvio kuin tämän sovelluksen kanssa. Kuitenkin seuraavilla kerroilla, Sohvi viihtyi pelin parissa 10-15 minuttia ja lopetti itse tai pyydettäessä. Ja ehkä kerran kuukaudessa pyytää pelata ylipäätään jotain peliä. Joten en ole enää huolissani tässä kohtaa koukuttumisesta, vaan olen jopa alkanut pitää pelejä hyödyllisenä. Ne ovat yksi tapa opetella vaivihkaa vaikka värejä, numeroita ja uusia sanoja. Teinkin pienen tutkimuksen sovellusten maailmaan. Tosin tämä postaus on varmasti jo 6kk kuluttua auttamatta vanhentunut, sillä sovelluksia päivitetään niin nopeasti. En nyt osaa sanoa mikä näistä on paras sovellus 2 vuotiaalle, mutta kokeilemalla löydät lapsellesi sopivimman.
Nämä sovellukset löytyvät Google Playstä, eivätkä ne sisällä mainoksia. Joissain on ostoja sovelluksessa, mutta ne ovat lasten ulottumattomissa.
1.Pikku Kakkosen pelisovellus
Tämä on laaja sovellus. Aloitussivulla liikutaan oikealle tai vasemmalle luonnonläheisissä maisemissa ja eteen tulee kaikenlaista interaktiivista tapahtumaa. Tämä on siitä innostavaa, että koskipa sitten melkein mihin tahansa, tapahtuu jokin hauska pieni animaatio. Kun selaa maailmaa eteenpäin, tulee vastaan muistipeliä, tarinatuokioita, jätteidenlajittelua, musiikin mixausta ja kaikkea hauskaa ja opettavaista. Voi valita jääkö pelailemaan muistipeliä vai siirtyykö eteenpäin tutkailemaan mitä muuta on tarjolla. Sohvin lemppari on "raksahommamestari", jossa pupu Neposen ohjeiden mukaan maalataan, sahataan ja ruuvataan rakennustyömaalla. Muita Sohvin suosikkeja ovat muistipeli sekä kohta jossa yhdistetään ohjeen mukaan tietyn värisiä ruoka-aineita herkulliseksi kakuksi. Lopulta kakku syötetään kokkina toimivalle linnulle ja sitten aloitetaan alusta. Pelin sisältä löytyy vielä iso kokoelma pikkupelejä, joista monet ovat Sohville vielä liian vaativia. Yhtä minipeliä on Sohvi kuitenkin useasti pelannut ja se on Reima Räiske. Tunnarissa lauletaan "Hei Reima! Älä räjähdä, me tiedetään miltä susta tuntuu." Peli käsittelee erilasia tunteita. Mikä tekee iloiseksi, mikä ällöttää, mikä pelottaa, mikä vihastuttaa?
Hyvää
+ilmainen
+todella paljon tekemistä
+sopii hyvin jo 2 vuotiaalle, mutta myös isommille löytyy paljon mielekästä puuhaa
+opettavainen, mutta silti luova ja hauska
Huonoa
-värien nimet voisi olla kerrottu ääneen, nyt niitä vain yhdistellään
2.Ensimmäiset sanat (Bimi Boo kids)
Eläinten ja hedelmien nimiä opetellaan suomeksi mm. palapelien ja muistipelien avulla. Aina eläimen kuvaa koskettaessa ääni kertoo eläimen nimen. Bimi Boo kids tyypillisesti tarjoaa muutaman aihepiirin pelin ilmaiseksi ja jos haluaa ostaa kaikki aiheet, se maksaa 5 e. Sohvi olisi ollut kiinnostunut autopalapeleistä, mutta äitee ei tässä vaiheessa lähde ostamaan sovelluksen muita pelejä, kun käyttö on niin vähäistä ja ilmaisia löytyy kuitenkin aikalailla. Ostot ovat lapsille vaikean yhtälön takana, joten ei ole huolta, että lapsi pääsisi tekemään ostoja sovelluksessa. Taustalla soiva musiikki on liian kovalla ja puhujan ääni jää sen jalkoihin. Musiikin saa onneksi mykistettyä pelin asetuksista. Sohvi tykkää palapeleistä, joten tämä oli siinä mielessä mukava peli. Lopulta tuntui kuitenkin, että tämä samaa kaavaa toistava peli oli aika nopeasti nähty.
Samaan Bimi Boo sarjaan kuuluu iso liuta pelejä. Tutustuimme vielä Opettele numeroita peliin ja Pelejä varhaiskasvatukseen. Olisin ollut kiinnostunut pelistä Värejä ja muotoja, sillä Sohvi on keksinyt väreille omia sanojaan. Kuitenkaan tätä väripeliä ei ollut suomennettu/siinä ei puhuttu mitään ja väreihin liittyvät tehtävät olivat lähinnä samojen värien yhdistämistä toisiinsa. Se ei siis ollut sitä mitä hain.
2.1.Opettele numeroita (Bimi Boo kids)
Tästä äitee tykkäsi. Tässä ääni toistaa numeroiden nimiä ja niiden muotoa tehdään tutuksi eri harjoituksilla. Tästäkin kannattaa taustamusiikki mykistää, että kuulee paremmin mitä ääni sanoo. Tämän pelin avulla todella oppii numeroita. Numerot 1-5 ovat ilmaisia ja siitä eteenpäin lukon takana, joten lapsi ei pääse niihin käsiksi. Loput numerot 20 asti maksavat 5 e.
2.2.Pelejä varhaiskasvatukseen (Bimi Boo kids)
Nimi on vähän hämäävä, en tiedä käyttääkö varhaiskasvatus oikeasti tällaisia pelejä. Näissä kyllä lukee että ovat opettajien hyväksymiä (jossain Ameriikassa ainakin). Tämä peli on kuitenkin hieman aiempia houkuttelevampi aiheiltaan. Timanttikaivokseen töihin menossa oleville eläimille jaetaan työvälineitä sen mukaan, montako eläintä vaunussa istuu. Eli opetellaan lukumääriä vaivihkaa. Toisessa pelissä puetaan isolle norsulle ja pienelle liskolle vaatteita eli opetellaan kokoja. Sovelluksessa on myös 3 muuta ilmaista peliä ja loput 10 maksumuurin takana.
-kaikki sovellukset evät vastaa odotuksia/niitä ei ole suomennettu mm. Värejä ja muotoja-pelissä ei ole ääntä joka kertoo mikä väri on kyseessä
5.Toca Boca junior (ruoka)
Tästä pelistä oli saatavilla 1 kk ilmainen kokeilu. Vaikutti siltä, että peli halusi kuitenkin luottokorttitietoni jatkoa varten. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten kirjautumiskohdassa painoin vain kaikissa kohdissa x ja lopulta päädyin ilmaiseen versioon, jota on kokeiltu nyt jo kuukausien ajan ilmaiseksi, joten ota nyt näistä selvää??
Sain pelistä vinkin epäselväpuhe-sivustolta, jossa oli vinkkejä nirsolle ruokailijalle. Postauksessa vinkattiin, että ruokiin voi tutustua innostavasti myös pelisovelluksilla. Tässä pelissä pääsee valitsemaan jääkaapista mitä haluaa alkaa kokata. Kyseessä on siis kokeileva ja luova keittiö, jossa ei kerrytetä pisteitä tai edetä mihinkään vaan kokeillaan kokkailla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ruuan laittamiseen on koko keittiö käytössä. Valitun raaka-aineen voi pyöräyttää tehosekoittimessa, paistaa pannulla voissa tai vaikka uppofriteerata. Ruoka maustetaan miten halutaan ja lopulta se tarjoillaan yhdelle kolmesta hahmosta syöttämällä. Hahmot yleensä tykkäävät kokkailun lopputuloksesta, ellei sitten ole mennyt laittamaan ylettömästi mausteita. Hahmot puhuvat keksittyä kieltä, tosin eivät taida tervehdyksen jälkeen muuta kuin hymähdellä tyytyväisenä tai kakoa ällötyksestä, riippuen tarjotun aterian laadusta.
Pelin kuvitus on hieman halloweeniin kallistuva, mutta äänimaailmassa ei ole mitään pelottavaa ja äänet on mukavasti toteutettu. Rasva tirisee pannulla niin että vesi herahtaa kielelle. Tämä peli muistutti äiteelle, että melkein minkä tahansa ruuan voi paistaa voissa pannulla ja siihen lisää vähän suolaa, niin kyllä maistuu!
Sohvi tykkäsi valita ruoka-aineita ja pilkkoa ruokia veitsellä. Sohvi ei kuitenkaan uskaltanutkaan syöttää karvaista otusta, mutta muita hahmoja kyllä.
Hyvää
+vesi herahtaa kielelle tätä pelatessa
+tästä saa lounasinspiraatioita myös vanhempana
+Sohvi tykkäsi erityisesti pilkkoa ja syöttää
+pelataan vanhemman kanssa yhdessä, koska on niin monivaiheinen
Huonoa
-epäselvä aloitus, jossa piti täyttää tietoja itsestään, en edes ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä
-ei ollut Sohvin suosikki monivaiheisuuden takia (liian monimutkainen vielä)
6.Myyrän mielikasvikset
Tämä sovellus on ilmainen, eikä sisällä ostoja sovelluksessa. Tässä sovelluksessa tutustutaan eri kasviksiin ja tehdään niihin liittyviä tehtäviä. Tämä on puhuttu suomeksi. Pelin maisemassa näkyy rauhallista metsää, kasvimaata ja myyrän kotia. Äänimaailma on ihanan rauhallinen lintujen kujerrus metsässä. Sohvin lemppari on piirtely osio ja poksautuspeli. Poksautuspelissä ääni kertoo, esimerkiksi että "Poksauta kaikki pitkulaiset", uusia tehtäviä tulee kunnes kaikki vihannekset on poksautettu. Tässä oli äidillekin vähän tuntemattomampia vihanneksia ja täytyi käydä pelin kasvimaalta aina katsomassa että mikäs tämä vihannes olikaan. Siinä mielessä olisi helpompi jos ääni olisi sanonut aina kun vihanneksen poksauttaa, että mikä sen nimi on. Itselle tästä tuli vähän sellainen "paluu koulunpenkille"- fiilis, mutta Sohvi tykkää tästä. Ja tällainen rauhallinen peli sopiikin hyvin 2 vuotiaalle, vaikka monet osiot olivatkin liian haastavia vielä.
Hyvää
+todella rauhallinen, rauhoittava peli
+metsäinen äänimaailma linnun viserryksineen
+kauniisti kuvitettu
+Sohvi tykkäsi erityisesti poksauttelupelistä
+ääni kertoo ohjeet suomeksi
+löytyy hauskoja ryhmätehtäviä (selvästi päiväkotiin tai kouluun)
Huonoa
-kasvisten nimiä ei kerrota, kun niihin koskee, tässä on kuitenkin aikuisellekin paljon tuntematonta, joten nopeuttaisi oppimista jos niiden nimet kerrottaisiin (vihannekset löytyvät kuitenkin kasvimaalta nimettyinä)
-kasvisten kuvat ovat kovin pieniä ja vaikeasti tunnistettavia, isommat yksinkertaistetut kuvat olisivat helpottaneet tunnistamista
7. Nighty night Circus ja Nighty night -bedtime story
Nighty night Circus
Tämän sovelluksen löysin kun etsin riehuvalle lapselleni rauhallista katsottavaa, jotta hän rauhoittuisi ennen nukkumaanmenoa. Löysin ensin sattumalta videon youtubesta, jossa on suloinen ja kauniisti animoitu kertomus siitä kuinka sirkuseläimet menevät yksi kerrallaan nukkumaan. 2 vuotiaani nukahti useamman kerran kesken katsoessaan tätä videoklippiä: Animated bedtime story joka hyvin esittelee sen mistä pelissä on kyse. Lapsi valitsee yhden eläimen asunnon kerrallaan, katselee hetken eläimen puuhailua ja sammuttaa sitten valot eläimeltä joka ryhtyy nukkumaan.
Animaatio ja sovellus ovat englanniksi mutta en koe, että siitä olisi ollut haittaa. Kertojan ääni on ihanan matala. Juoni on kuitenkin selvä ilman tarinan kertojaakin ja hänen äänensä saa klikattua pois sovelluksesta jos haluaa. Maksullinen (n.4e 1.3.2024 ) Nighty night Circus on laadukas ja todella kauniisti animoitu. Äänimaailma on ihanan rauhoittava ritisevästä nuotiosta alkaen, haukotteleviin eläimiin ja lattian narahduksiin.
Nighty night circus
Nighty night Bedtime Story
Saman tekijän ilmaisversio; Nighty night Bedtime story, on myös kauniisti tehty rauhoittumissovellus. Tämä sovellus on ilmainen ja siinä on sama juoni: lapsi saa käydä sammuttamassa maatilan eläimiltä yksi kerrallaan valot ja katsella niiden hauskaa liikkumista ja nukkumaanmenoa.
Hyvää
+rauhoittaa villiintyneen lapsen juuri sopivasti ennen nukkumaanmenoa
+rauhallinen äänimaailma
+todella kauniisti ja taidolla animoitu
Huonoa
-ei varsinaisesti opeta lapselle mitään, mutta ei tarvitsekaan, tämä on tarkoitettu rauhoittumista varten
Nighty night Bedtime Story
8. Mouse Timer
"Koitapa pukea ulkovaatteet ennenkuin hiiri on syönyt kaikki omenat."
Tämä on ilmainen lasten ajastinsovellus. Näitä on muitakin, kokeilin itse Google play -kaupan Mouse Timeria meidän 3 vuotiaalle. "Koitapa pukea ulkovaatteet ennen kun hiiri on syönyt kaikki omenat!" Sovelluksessa valitaan haluttu aika minuutteina ja sitten annetaan lapselle tehtävä joka pitää saada tehtyä ennen hiirtä. Hiiri syö yhden omenan/ 10 sekuntia ja lopuksi ajastin pärisee. Ensin ajattelin, että kuulostaa aika kamalalta, pitääkö nyt jo lapsenkin oppia siihen hektiseen oravanpyörään missä aikuiset juoksevat ja jossa mikään tehokkuus ja nopeus ei tunnu riittävän. Olin väärässä; tämä sovellus ei stressaa lasta negatiivisella tavalla vaan kyse onkin lapselle hauskasta, lyhytkestoisesta leikistä.
"Hiiri -pelistä" on ollut myös hyötyä kun päikkärit ei meinaa onnistua. Sohvi ei aina nuku päikkäreitä, mutta on päiviä jolloin Sohvi todella vielä tarvitsee kunnon tirsuja. Väsyraivoavan uhmiksen nukuttaminen ei ole helppoa. Annoin kerran hänelle luvan katsoa hiiri-peliä 10 minuuttia ja jos hän ei nukahda niin saa mennä leikkimään. Laitoin päälle 60 minuuttin omenat ja Sohvi nukahti jo 5 minuutin kohdalla.
Hyvää
+auttaa käytännön arjen sujumisessa
+hauska ja lapsi innostuu
+muuttaa stressaavat tai kireät tilanteet hauskoiksi
Huonoa
-jään kuitenkin pohtimaan voiko liikaa käytettynä tästä olla jotain haittaa? Ehkäpä peleissä niinkuin monissa muissakin asioissa kohtuus ja kultainen keskitie on paras.
Äiteen tunnustuksia on huumorilla höystettyjä poimintoja uhmaikäsen Sohvin ja uusavuttoman äiteen kasvusta ihmisinä.