Lapsi ei suostu kylpyyn

Jo vauvana kylvetys oli puuhaa josta Sohvi tykkäsi. Sohvin kasvaessa hommattiin kaikenlaisia kumiankkoja, pikkuveneitä ja ongintaleluja Sohvin pieneen ammeeseen. Kylpeminen oli Sohville aina mukavaa ja hänet sai siitä herkästi innostumaan. Joku kerta Sohvi halusi välttämättä ison kasan pikkuautoja uitettavaksi. Silloin rakennettiin myös duploista liukumäki autoille ja sitten tuotiin kylpyammeen viereen jakkara, jonne liukumäki sijoitettiin. Siinä saivat sitten pikkuautot molskahtaa veteen hurjaa kyytiä yksi kerrallaan.

Sitten tuli yllättäen (2,5v paikkeilla) vaihe ettei Sohvi enää halunnut kylpyyn. Sen sijaan hän halusi suihkuun, niinkuin aikuisetkin menivät. No sehän oli ihan ok.

Sitten tuli vaihe että Sohvi ei halunnut että hiukset kastuivat. Pesen tosi harvoin Sohvin hiuksia shampoolla, mutta latvoihin on pakko laittaa jotain hoitoainetta, muuten hiukset on solmussa koko ajan. Joten tästä tuli vähän ongelma. Kerran pakolla pesin sitten hiuksia, mutta tämähän kadutti itseä lujaa jälkeenpäin, koska Sohvihan ei enää halunnut tämän jälkeen sitäkään vähää kylpyyn.

Tuli vaihe kun Sohvi kieltäytyi jyrkästi kylvystä ja suihkusta. Yleensä kävimme suihkussa n. joka toinen/kolmas päivä, mutta nyt toivoin että saisimme lapsen pestyä edes kerran viikossa. Olin ihan kuutamolla: miten tämä lapsi ei nyt suostu kylpyyn. Miten tästä oli tullut näin vaikeaa? Hankalaa vaihetta kesti usean viikon. Sohvin sai silloin tällöin lahjottua kylpyyn mehutripillä, mutta hiukset eivät saisi kastua. Ja auta armias sitä huutoa kun vettä sitten roiskui vahingossa kasvoille tai hiuksille äidin tai iskän suihkutellessa ammeen vieressä. Erikoista oli että uimahallissa ei ollenkaan haitannut jos hiukset ja kasvot kastuivat, mutta kotioloissa se oli katastrofi?? Muistelen että Sohvin uhmaiän pahimmassa vaiheessa oli kyllä muutama huutoitku uimahallissa kun olisi pitänyt mennä suihkuun ja kerran on menty ilman suihkua kotiinkin. Mutta yleisesti ottaen Sohvi rakastaa ajatusta uimahalliin menosta.

Ajattelin vaan, että tämä on vaihe ja se kestää sen aikansa ja parempi etten pahenna tilannetta nyt. Lasken vain sitä omaa rimaani. Jos lapsi ei haise kovin pahalle niin se on tarpeeksi puhdas. Wet vipesit käyttöön ja pahimmat liat pois naamasta ja takapuolesta.

Pitkien neuvottelujen jälkeen sain silloin tällöin pestyä Sohvin hiuksia. Yleisimmin keskusteluun kuului seuraavia lauseita: "kun ne ovat ihan ruokatakuissa! Niitä on pakko pestä, edes latvoista! ja saat sanoa kun vesi on juuri sopivaa ja lupaan että yhtään vettä ei mene kasvoille (kunhan pidät leuan pystyssä)" Eli pesuhetkiin tarvitsi lahjontaa, hieman enemmän aikaa, pitkää pinnaa ja keskustelua. Ja lopulta pitää olla valmis luopumaan kaikista sen hetkisistä pesutavoitteista ja vaan yrittämään uudestaan joku toinen päivä, jos homma ei vaan onnistu.

Nyt 3,5 vuotiaana Sohvi tulee useimmiten kylpyyn. Hiusten pesu on edelleen välillä haastavaa, mutta toisaalta se onnistuu nyt helpommin pienen keskustelun jälkeen kuin vuosi sitten. Täytyy olla tosi väsynyt ja nälkäkiukkuinen ettei pesut onnistuisi. Ja nytkään uimahallissa ei veden tai pesujen kanssa ole mitään ongelmia.

Lapsen elämä on täynnä vaiheita ja Sohvilla moni asia kytkeytyy sen hetkiseen mielentilaan. Jos on elämässä uusia pelottavia asioita, niinkun vaikka päiväkodin aloitus tms. voi pelot levitä myös kaikkeen muuhunkin elämässä niinkuin vaikka kylpemiseen tai hiusten pesuun. Sohvi myös herkästi aistii ihmisten tunnetiloja niin että jos itsellä on vaikka jokin ahdistus päällä niin se ahdistus leviää helposti Sohviin.

• Älä pakota, muuten hommasta tulee vielä vaikeampaa jatkossa

• Rauhoita kylpytilanne niin ettei mihinkään ole kiire

• Tee kylpemisestä leikkiä, jonne saa tuoda lempilelunsa, lapsi voi kylvettää ankkaa, pikkuautoja, nukkea tms.

• Tee vaahtokylpy tai värjää vesi mehu- tai maitotilkalla/ elintarvikevärillä mielenkiintoiseksi

• Leikatkaa pihalta kukkien kukintoja kylpyveteen

• Puhaltakaa saippuakuplia kun lapsi istahtaa kylpyammeeseen

• Lapsi saa mehutripin tms jonkun herkun kylvyssä

• Vaihtakaa rooleja, anna lapsen pestä sinun hiuksesi ja suihkuttaa sinua suihkulla

• Hassutelkaa, anna lapsen ampua sinua vesipyssyllä tai anna lapselle lupa kokeilla miltä tuntuu mennä vaatteet päällä kylpyyn/lapsi voi "pestä" kylpyvedessä riisuttuja vaatteitaan

• Keskustele rauhassa, kerro miksi pitää peseytyä, kysy miksi lapsi ei halua peseytyä/ mikä pelottaa: lopulta kyse voi olla jostain joka on helposti korjattavissa (Esim jos pahin pelko on että vettä menee silmiin niin uimalasit)

• Kunnioita lapsen rajoja, vaikka et mitenkään pysty ymmärtämään miksi hiukset/kasvot tms. eivät saa kastua

• Laske omaa rimaa, onko tänään pakko mennä kylpyyn vai koittaisiko viikonloppuna paremmilla hermoilla ja uusilla ajatuksilla

• Ihan yhtä normaalia kuin se että lapsi käy joka päivä kylvyssä on se että lapsi käy kerran viikossa kylvyssä, meillä Sohvi käy kylvyssä normaalisti 2-3/ viikossa, eikä joka kerta välttämättä suostu edelleenkään hiusten pesuun, mutta kevyt ja rento tunnelma on se joka on auttanut eniten tässä

Kun koira puri lasta - niksi jolla pureminen loppui meillä kuin seinään

Toinen koiramme, iso pörröinen ja valkoinen uroskoira Naksu on aina tullut hyvin Sohvin kanssa toimeen. Olen aina pyrkinyt tietysti siihen että valvon tilanteita koiran ja lapsen kanssa, mutta taaperot ovat nopeita. Jos Sohvi on tukistanut tai lähestynyt raisusti Naksua, koira on murahtanut ja poistunut paikalta. Ei ikinä ole näyttänyt edes hampaita tai jäänyt murisemaan, vaan on aina väistänyt. Sitten meillä on toinen koira Iitu. Keskikokoinen sekarotuinen pystykorvainen narttu. Iitu taas on aina vastaavissa tilanteissa jähmettynyt paikoilleen (varmaan pelosta) ja näykkäissyt Sohvia kasvojen alueelle. Olen ollut hyvin sekavissa tunnelmissa kun tällaista on sattunut. En voi uskoa, että meille kävi näin: oma koira puri lasta! Ja näitä on tapahtunut n. 5 kertaa Sohvin ollessa 1,5-3v. Kasvoihin on tullut punoittava viiva tai otsaan kuhmu Iitun kulmahampaasta. Iho ei siis ole mennyt rikki eikä verta ole tullut. Ensin ajattelin, että kyllä Sohvi oppi nyt kerrasta että koiraa ei muksita leluilla. Mutta kun tapauksia sattui useita, alkoi kaikki tuntua koiran syyltä. Miten se on noin tempperamenttinen? Eikö se ymmärrä että tässä on pieni taapero kyseessä, miksei se ei vaan murahda ja väistä niinkuin Naksu?? Mietin jopa rakkaasta koirasta luopumista, sillä mitä jos joku kerta se pureekin oikeasti? Oudointa on että Iitu kuitenkin tykkää Sohvista ja mielellään nuolee sen kasvoja, mutta sitten on tiettyjä tilanteita joissa se kokee itsensä uhatuksi.

Sohvin täytettyä 3 vuotta, tuli eteen taas tilanne, jossa väsyvilliintynyt Sohvi meni raisusti kohti koiraa ja koira näykkäsi. Otsaan nousi valtava kuhmu koiran kulmahampaan kolahduksesta. Nyt olin tullut siihen pisteeseen että päätöksiä piti tehdä. Joko koiralle etsitään uusi koti tai sitten tämä pitää saada loppumaan jollain muulla keinoa, mutta minun lastani ei enää purra!

Keinot joita yritin ja joista ei ollut apua:

• koiran toruminen ja eristäminen hetkeksi laumasta

• Sohville asian selittäminen yhä uudestaan, että " koira puree jos sitä potkaisee tms. Ei saa ikinä potkaista koiraa /lyödä lelulla/vetää hännästä/istua päälle. "

Sitten tutkin koiran hampaita ja huomasin että yksi etuhammas oli katkennut. Voisiko tämä tehdä koirasta äksyn? Eläinlääkäri epäili että tuskin siistin näköinen katkennut hammas kipua aiheuttaa, mutta hän löysi läheltä toisen isomman hampaan, joka oli vaurioitunut ja mätä. Ihan varmasti aiheuttaa kipua ja tekee vihaiseksi! Koiran vialliset hampaat sitten poistettiin, mutta kaikista toiveista huolimatta, äksyily ei kokonaan loppunut siihen, vaan näykkäisytilanne uusiutui Sohvin riehuessa. Lopulta ankaran googlaamisen tuloksena löysin keinon, jossa opetetaan sekä koiraa, että lasta:

Harjoituksessa aikuinen menee lapsen kanssa silittämään koiraa ja koira saa tilanteessa herkkupaloja. Olin hyvin skeptinen tämän ohjeen suhteen. Miten tämä nyt muuttaa yhtään mitään? Onhan me silitetty yhdessä koiraa monta kertaa, miten ne herkut nyt tekee tästä jotenkin erilaista. Kokeilimme kerran. Iitu makoili kyljellään lattialla ja me paijasimme Iitua yhdessä. Iitu sai aina välillä herkun paijjaamisen lomassa ja tykkäsi kovasti. Olin jo unohtanut lukemani ohjeen, kun Sohvi kerran sanoi itse että haluaa silittää koiraa äitin kanssa. Menin sitten Sohvin kanssa silittämään koiraa ja otin taas herkkupaloja mukaan. Ja Iitu ja Sohvi tykkäsivät. Yhden kerran kävimme lisäksi vain Iitun ja Sohvin kanssa metsäretkellä (ilman Naksua) yhteishenkeä kohottamassa ja koiran kanssa jaettiin eväitä. Ihme ja kumma, pureminen loppui näiden 3 tutustumiskerran jälkeen kuin seinään. Ihan kuin taikaiskusta. En voi vieläkään ymmärtää.

Koira ei enää ärsyyntynyt/pelännyt edes väsyriehuvaa lasta ja toisaalta Sohvi osasi nyt paremmin silittää koiraa niin, että koiralla on turvallinen olo. Eli ei hätäisesti, vaan rauhassa. Tässä on voinut olla 2 asiaa, jotka ratkaisivat tilanteen: Sohvi oli jo vähän kasvanut (3v) ja ymmärrys oli lisääntynyt ja toisaalta koiramme on todella älykäs, ehkä hän todella tarvitsi vain muutaman keskittyneen tutustumisharjoituksen herkkuineen tajutakseen, että Sohvia ei tarvitse pelätä/Sohvi ei hyökkää. Vaikea sanoa mikä vaikutus oli viallisten hampaiden poistolla, mutta tietäähän sen itsestäkin että kipu kiukuttaa ja mätä hammas varmasti tekee kipeää.

Tämän jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia ja olen valtavan huojentunut, sillä nyt en joudu tekemään kipeitä päätöksiä koiran suhteen. Harmittaa kun en nyt löydä sitä lähdettä tähän, mistä löysin tämän lempeän ja yksinkertaisen ohjeen, se oli joku naisihminen, ehkä koirankouluttajan sivusto. Tässä vielä yksi toinen sivu jossa on yleistietoa koirien ja lasten yhteiselosta:

doghow.fi

Kun lapsi ei tottele aamuisin - päiväkotiaamut sujuviksi

Hikikarpalot otsalla, kello on jo vaikka mitä. Sohvi 3v ei ole suostunut syömään aamupalaa eikä mikään vaate kelpaa. Miten nämä päiväkotiaamut saadaan ikinä sujumaan ja mikä siinä on kun lapsi ei tottele aamuisin????

Olen kokeillut kaikenlaista vaihtelevalla menestyksellä. Olen varannut riittävästi aikaa, yrittänyt olla rauhallinen itse, valmistellut kaiken mitä pystyn edellisenä iltana. Olen lahjonut karkilla ja ruutuajalla, uhkaillut kotiin jäämisellä (hän tykkää tosi paljon mennä päiväkotiin), antanut valita vaatteensa, antanut aikaa, antanut vaihtoehtoja. Joskus nämä on toiminut ja joskus ei. Päiväkodista sanotaan, ettei lapsellani ole uhmaa siellä. Miten ihmeessä ne saavat sen siellä toimimaan halutulla tavalla? Tietty siinä on se ryhmäpaine hyvänä apuna, mutta silti. Tiedän että tarhatädit painii ihan samojen ongelmien kanssa kotona omien lastensa kanssa, mutta kuin taikasauvasta vieraat lapset päiväkodissa tottelevat heitä. Ainakin useimmiten.

Sitten keksin kokeilla, mitä jos kuvittelisin ettei Sohvi ole minun lapseni, vaan olisin nyt työntekijänä päiväkodissa ja yrittäisin saada tämän itselle vieraan lapsen aamutoimet suoritettua. Huomasin heti, että ääneni oli pehmeämpi ja oloni vähemmän stressaantunut. Lähdin siitä liikkeelle, etten voi pakottaa häntä tottelemaan. Ja jollain lailla taakka/paineet lähti heti harteiltani, sillä kyse ei olisi omasta lapsestani ja omasta vanhemmuudestani ja siihen liittyvästä syyllisyydestä ja häpeästä joka nalkuttaa takaraivossa: "Miten minä nyt en saa omaa lastani tottelemaan! mitä ne siellä päiväkodissakin ajattelevat!"

Kuvittelin siis, ettei Sohvi ole oma lapseni ja pyysin häneltä lempeästi asioita ja huomasin, että aiemman jyrkän EI!:n sijaan hän alkoi jäädä harkitsemaan pyyntöäni. Jos hän edelleen sanoi ei, se oli minulle ok ja palasin asiaan myöhemmin. Sitten samalla lempeällä äänensävyllä kysyin asiaa hetken päästä uudestaan ja annoin pienen perustelun pyynnölleni: "Söisitkö vaikka tämän puolikkaan leivän, ettei sulle tulis heti kova nälkä päiväkodissa?" Äänensävyni oli siis ihan erilainen kuin mitä se stressaantuneena äitinä välillä on. Tajusin että aiemmat aamut olin tiuskinut Sohville määräilevään, holhoavaan, epäkunnioittavaan ja painostavaan äänensävyyn, että "Hei nyt pitää syödä edes jotain. Ethän sä mitenkään jaksa siellä jos et syö mitään. Tämä leipä suuhun nyt. Onko maito juotu? Kyllä pitää... jäkä-jäkä-jäkä-jäkä-jäkä....."

Sitten tajusin myös, että rimani oli ehkä liian korkealla. Lähdin pakonomaisesti suorittamaan aamuja ja omia aamun "tavoitteitani".

Sohvin pitää laittaa nämä vaatteet mitkä olen valmiiksi katsonut, kun ne on kaikista käytännöllisimmät.

VAI ONKO PAKKO?

Antaa laittaa kesämekon aluspaidaksi parina aamuna, mitä se ketään haittaa.

Pakko saada Sohvi syömään aamupalaa nyt, kun mitä jos sille ei taaskaan maistu lounas.

VAI ONKO PAKKO?

Sittenhän sille maistuukin ehkä lounas paremmin ja toisaalta maistuu ehkä jatkossa aamupalat paremmin kun on jättänyt niitä pari välistä ja nälkä yllättää.

Pakko saada nämä pampulat päähän muuten sen hiukset on ihan ruokatakuissa päivän päätteeksi.

VAI ONKO PAKKO?

Voihan sitä mennä kylpyyn sitten illalla. (Meillä käydään yleensä parin päivän välein)

Luin, että aikuisilla on vieraille lapsille usein sellainen sosiaalinen esto päällä, ettei vierasta lasta käskytetä samaan tapaan, kuin omaa lasta. Äänensävy on säyseämpi ja kunnioittavampi. Jännä miten sitä omalle lapselleen onkin joskus tosi ankara ja vaativa. Kai se on taas kaiku sieltä menneisyydestä ja siitä miten itseä on komennettu. Ja jos vanhempi on ollut oikeasti pelottava niin sitä on sitten totellut kiltisti. Mutta kun minä en halua olla pelottava, sillä en itse ole enää tekemisissä pelottavan vanhempani kanssa. Ja minä todella haluan ja toivon, että oma lapseni olisi vielä aikuisena tekemisissä minun kanssani.

Eli lyhyesti purkitettuna, miten saada aamutoimet sujumaan:

• kuvittele että lapsesi on sinulle täysin vieras ja tapaatte ensi kertaa, mitä äänensävyä käyttäisit?

• varaa tarpeeksi aikaa aamuihin, ettei ole kiireen tuntua

• suunnittele aamua jo edellisenä iltana ettei kiire yllätä esim. lumen vuoksi

• anna lapsen valita jotain itse, esim. tämä vai tämä paita, muroja vai leipä

• laske tavoitteitasi: kyllä, hänellä voi olla eriparisukat tai paita väärinpäin, se ei haittaa ketään

• kokeile Mouse Timeria tai vastaavaa lasten ajastin-sovellusta vaikka pukemiseen, toimi meillä!

  
  

  

  3 minuutin omenat, Mouse Timer

  Luitko jo?

  Lasta pelottaa mennä päiväkotiin

  Päiväkodin aloitus ahdistaa äitiä