Miksi 4 vuotiaani puhuu savon murretta, vaikka emme asu murrealueella? - puheenkehitys osa 4.

En voi kun ihmetellä. Lapsemme alkoi siinä 3,5 v iässä yhtäkkiä käyttämään pronomineja "mie" ja "sie". Emme asu itä-Suomessa, savossa tai peräpohjolassa, vaan aivan toisella puolen Suomea. Meillä ei ole edes sukulaisia miltään noilta alueilta. Kaikki päiväkodin hoitajat ovat paikallisia. En ole myöskään kuullut ryhmän lapsien puhuvan koskaan savon murretta.

Silti lapsemme systemaattisesti käyttää sanoja "mie" ja "sie".

"Mie haluan omenamehua. Sie olit niin hassu."

Yritin googlata asiaa, mutta en löytänyt mitään vastaavaa. Mieleeni tulee vaan Putouksen sketsi, jossa lapsi vietiin lääkäriin kun se oli alkanut puhumaan turun murretta. Muistaakseni lääkäri sai "lyhyen puheterapian jälkeen" parannettua lapsen niin, että hän alkoi puhua kuin uuno turhapuron. Ja kaikki olivat huojentuneita.

Todennäköisintä tietysti on, että lapsi on sen joltain vaan ohimennen oppinut. Ehkäpä päiväkodin talonmieheltä, sillä hän on ainoa, jonka olen kuullut puhuvan savoa. Mutta onko se todella noin tarttuvaa?

Muuta Sohvin puheenkehityksestä: nyt Sohvin ollessa jo 4 vuotias, puuttuu puheesta edelleen R, D ja joskus L-kirjaimet. Hän myös jostain syystä käyttää itsepintaisesti aikamääreitä niin, että hän sanoo "eilen oli kesäloma" vaikka kesäloma olisi ollut 5 pv sitten, 6kk sitten tai vuosi sitten. Ja hän sanoo "Huomenna laitan yöpaidan päälle", vaikka hän tarkoittaisi 5 minuutin päästä, illalla tai ensi viikolla. Eli hänelle kaikki mennyt aika on "eilen" ja kaikki tuleva aika on "huomenna" vaikka se aikaskaala olisi kokonainen vuosi. Vähän sellainen espanjalainen tapa elää "manjana"= huomenna, ei tänään, joskus myöhemmin.

Sohvi kertoilee jo paljon keksimiään tarinoita ja tykkää myös keksiä paljon omia sanoja. Monissa sanoissa hän myös vekslaa tavut eri järjestykseen esim. salama=samala. Tai toisinaan vääntää suussaan sanat miten haluaa esim. kravatti= klavetti, lusikka= suikka, apteekki= atveetti, farmaseutti= varsaseutti, ranskiksia= ranksiksia. Erikoisin on kolmiota tarkoittava sana, jonka hän on muokannut englanninkielen sanasta Triangle. Sohvi sanoo troijanko =kolmio. Hän katselee mielellään englanninkielisiä lapsille suunnattuja youtube-videoita, joista on oppinut mm. värejä englanniksi. Olen ajatellut, että antaa katsoa, jos hänellä kerran on luontaista kiinnostusta kieliin, niin aion tukea sitä.

Sohvi on viimeaikoina ollut innostunut pelaamaan Pikku Kakkosen eskaripeliä. Ja sen kyllä huomaa. Yhdellä kertaa Sohvi tuli selittämään jotain keuhkovaltiosta (keuhkovaltimo). Ja toisella kertaa Sohvi tuli luokseni apeana ja sanoi, että hänen verinahkansa on kipeä. Piti oikein itsekin googlata, mutta siis verinahka on ihon keskimmäinen kerros heti orvaskesin jälkeen. Ehkä vähän liikaa nyt pelattu tuota eskaripeliä.

Puheenkehitys etenee siis yksilöllistä vauhtia ja savon murre ei tietysti ole mikään puhevika, joten eipä tässä hätiä mitiä. Ja viitaten tuohon yhteen postaukseen, jossa vähän murehdin tuota R-äänteen puuttumista niin voin sanoa, että emme ole tehneet yhtikäs mitään ärrä harjoitteita vaan asenteeni on nyt, että annan ajan vaan kulua. Tekoälykin sen sanoo että R-äänne kehittyy 4-7 vuotiaana, (jos ei sitten heti ole lähtenyt sujumaan). Ja voin sanoa, että nyt vaan nautin siitä kun kuuntelen hänen lapsenomaista puhettaan, sillä eihän tämä pikkulapsiaika kauaa kestä. Palaan puheasioihin taas seuraavassa puhe-postissa, kunhan puheenkehitys ottaa jälleen askeleen eteenpäin.

Papupata porisee, mutta ärrä puuttuu vielä. Miten oppia ärrä?

Kun Sohvi oppi puhumaan siinä 2-2,5 v niin papupataa ei voinut mikään pysäyttää. Sohvi on niin kova puhumaan että joskus toivoisi, että sen voisi napista laittaa hetkeksi äänettömälle. Kun Sohvi aloitti päiväkodin, otti puheenkehitys vielä uuden hurjan loikkauksen. Hän alkoi muutaman kuukauden jälkeen taivuttaa sanoja oikein, sekä toistaa kuulemiaan lauseita papukaijamaisesti, aivan kuin hän yhtäkkiä puhuisi jo ihan täydellisesti, (lukuunottamatta muutamia äännepuutoksia). Sohvi on alkanut nyt 3,5 vuotiaana myös kertoilemaan omia tarinoita ja keksimään omia lauluja, jotka ovat tyyliin: "Lallallaa, äiti kakkailee, vessassaa". Eli ?edistystä? on tapahtunut.

Kuitenkin, alusta asti on Sohvilla ollut kateissa useita äänteitä ja tämähän on siis ihan normaalia 3 vuotiaalle. Olen näistä kuitenkin stressannut vähän. Kateissa on edelleen L, D ja R- äänteet. Kala on kava, uida on uiva, moottori on moottovi. Puuttuvat äänteet korvautuvat usein siis V-äänteellä. Eniten stressasin hieman tuota R-asiaa ja googlasin sitä aika paljon. Tämä oli lopulta tosi hyödyllistä, sillä löysin tärkeitä ohjeita ärrän opetteluun. Sitä haluaisi niin paljon yrittää opettaa lapselleen sitä ärrää välillä, mutta olen tehnyt sen ihan väärin, kuten myös ovat mieheni ja anoppini. Ärrää ei kannata opettaa tyyliin: "sanopa orren kierrän ärrän ympäri" tai "älä sano koiva, sano koira, rrrrr." Jos lasta painostetaan oppimaan R, hän usein pinnistelee ja oppii ranskalaisen kurkkuärrän. Kurkkuärrästä on vaikeampi oppia sitten suun edessä ääntyvään suomalaiseen ärrään. Eli on parempi ettei osaa ärrää ollenkaan tässä vaiheessa, kun että oppii sen "väärin". Tosin suomalainen ärrä on aivan opittavissa vaikka aikuisena. Ja toisaalta me ollaan kaikki erilaisia ja ärrän saa ääntää kuten haluaa.

Nykyohjeiden mukaan R opitaan D-äänteen kautta. Eli ensin lapsen tulee oppia D-äänne. Kun ärrää aletaan opettelemaan, lapsi oppii ensin tunnistamaan missä sanoissa on ärrä. Sitten lapsi opettelee korvaamaan ärrän ensin D-kirjaimella. Esim. Koira-koida, moottori- moottodi, rikkoa-dikkoa. Tämä johtuu siitä, että D ääntyy samassa paikassa kuin R eli etuhampaiden takana. Siitä sitten pikkuhiljaa aletaan pärisyttämään D:tä ja niin se ärrä alkaa löytymään kuukausien harjoittelulla.

Kaikenlainen suujumppa ja äänteillä hassuttelu on eduksi ärrää harjoittelevalle. Lisäksi eräs puheterapeutti suositteli pillillä juomista vahvistamaan ärrä lihaksia. Löysin myös hauskan vinkin, miten opetetaan lapselle missä R ääntyy. Ostetaan reikämuroja ja laitetaan muro kielen päälle yläetuhampaiden taakse ja pidetään siinä 5 sekuntia. Näin R-lihakset vahvistuvat ja lapsi oppii missä R pärisee. No, Sohvi ei tätä osannut tehdä vielä, mutta isompana kokeillaan uudestaan ellei ärrä ole ilmaantunut yhtäkkiä. Ja niinhän se luonnostaan menee, että ärrä usein ilmaantuu yhtäkkiä ykskaks 4-7 vuotiaana. Kun selasin keskustelupalstoja, tuntui että useat lapset oli oppineet ärrän kesälomalla. Varmasti rennompi lomameininki on eduksi ärrän löytymiseen. Puristamalla/painostamalla ei yleisesti ottaen saada mitään hyvää aikaan ja tässäkin hommassa tärkeintä on lapsen oma motivaatio ja kiinnostus asiaan.

Toisaalta, nyt kun olen löytänyt tietoa ärrästä ja kuuntelen suloisen lapsemme höpinöitä, en vielä yhtään kaipaa sitä, että hän osaisi äänteet niinkuin aikuinen. Hän on vielä minun pikkuiseni, joka kasvaa ihan liian kovaa vauhtia isommaksi ja salaa toivon ettei nyt ainakaan ennen kesää oppisi vielä ärrää. Haluan hidastaa aikaa ja kuulla, että lapseni on vielä pieni.

Tiivistys:

1. Ärrä opitaan usein 4-7 vuotiaana

2. Lapsen oma motivaatio on tärkeä, ei painosteta

3. Ensin pitää osata D-kirjain

4. Harjoittelussa pitää säilyä ilo

5. Opetellaan erottamaan missä sanoissa R kuuluu

6. Opetellaan missä R ääntyy (esim. muroharjoitus)

7. Tehdään oppimisesta hauskaa: Lapsi pomppii trampalla tai jumppapallolla ja hokee makkada-makkada-makkada!

Tässä muutama hyvä linkki vinkkeihin, miten oppia ärrä:

Äännekoulu- vinkit ärrän harjoitteluun

Mehiläinen- 7 vinkkiä ärrän harjotteluun

Oppi ja ilo- missä ärrä pärisee

Lisäksi löytyy äppsinä maksullinen Ärrätreeni-sovellus

Se puhuu vihdoinkin! - Puheenkehitys osa 3

Pitkä odotus on päättynyt ja nyt on Sohvilla paljon sanottavaa. 2v 8kk iässä puheenkehitys on jo harpannut isosti eteenpäin ja kaukana ollaan niistä huolista, mitä pohdin yli 1/2 vuotta sitten (Kun 2v ei puhu). Nyt Sohvi höpöttää menemään. Sen verran epäselvää on puhe paikoitellen, että väärinkäsityksiä syntyy harva se päivä. Sohvi on usein kuitenkin sinnikäs ja toistaa sanomansa vaikka 20 kertaa, jotta tulisi ymmärretyksi. Keskustelu voi mennä vaikka näin. Sohvi:"Kutii" Äiti: "Kotiin? Ei me vielä mennä kotiin, kohta sitten." Sohvi: "Kutii." Äitee jatkaa selittämistä, miksi kotiin ei vielä mennä ja Sohvi jatkaa sanan toistoa, kunnes äiti hoksaa että "Tarkoitatko kutiaa?" Sohvi: "A-haa, kutii!" Ja sitten aletaan selvittää mikä kutiaa. Joskus kun Sohvi on kaatunut ja aletaan selvittää mihin on sattunut, on ollut suloista huomata, että häntä on voinut sattua sukkaan, hiuksiin tai paitaan. Nyt vasta hiljattain on alkanut tulla oikeita kehonosia puheeseen.

Sohvi osaa nyt myös kertoa mitä on tehnyt vaikka mummulla kylässä. Usein Sohvi muistaakin että "mummu kaakki". Mummulla saa aina karkkia. Tai "tyäsää täkki" eli ovat syöneet jätskiä. Tämän hetken trendi on tykkää-sana. Tai kuten Sohvi sanoo "tykkii". "Sohvi tykkii enkä, sohvi tykkii ämmin maito, äiti tykkii pinkki, iskä tykkii auto, mummu tykkii kukka." Muita hauskoja sanoja ovat olleet kilpikonna= "kimpakompa" tai croisantti= "kuusiantti". Kuusiantti olisi kyllä erittäin suomalainen käännös tälle croisantti-sanalle ja ehdotankin tämän sanan käyttöönottoa, sopii paremmin suomalaiseen suuhun.

Monesti Sohvin suussa tavut menevät vielä helposti päinvastoin; vene - neve, ja sanoista jää usein ensimmäinen kirjain kokonaan pois: kenkä - enkä. Sohvin puheesta puuttuu myös useita kirjainten äänteitä kuten suomalainen R. L-kirjain korvautuu usein V-kirjaimella kuten: kala - kava. S-kirjain on jo hallussa. Suorittaja-äitinä ehdin jo hetken huolestua, että koskas nämä kaikki äänteet pitäisi sitten osata, mutta epäselväpuhe.fi kertoo, että "3-vuotiaankin puheesta puuttuu monesti vielä useita äänteitä, esim. r, s, l, k, d. Puheen tulisi puuttuvista äänteistä huolimatta olla kuitenkin pääosin ymmärrettävää. Jos puheesta puuttuu erityisesti kielenkärkiäänteitä (r, s, l, d, t, n) ja lapsi puhuu suu melkein kiinni, voi olla kyse kireästä kielijänteestä ja se on syytä tarkistuttaa neuvolassa." Tämä rauhoitti taas suorittajaäitiä, kiirettä ei ole. Suomalainen pärisevä R-äänne opitaan usein 4-7 vuotiaana, mutta sen voi oppia myös aikuisena.

Sohvi osaa nyt myös ilmaista mielipiteensä ja ilmoittikin eräänä aamuna haluavansa "pallokauppaan". Hetken tuumittuaan äitee tajusi, että Sohvi tarkoitti Hoplopia. Ja sitten lähdettiinkin käymään pallokaupassa. Yhtälailla Sohvi on monesti kieltäytynyt lähtemästä mihinkään, koska haluaa leikkiä kotona. No leikki on lasten työtä, joten annan hänen tehdä työnsä rauhassa kotona, jos ei ole pakko lähteä mihinkään. Tämä yksinleikkiminen on kehittynyt ja kun olen salaa kurkkinut niin Sohvi tosi hienosti leikkii jollain pikkueläimillä leikkiä, jossa eläimet keskustelevat vaikka maidon juomisesta.

Ihan nyt viime viikkoina tuntuu, että puhe on harpannut eteenpäin isomman askeleen. Tämä tuli ilmi, kun luettiin kirjaa, jossa oli strutsi. Sohvi tiesi sanoa, että Strutsi "loikkii lujaa". Se oli hämmentävää, sillä kirjan tekstissä lukee vain että "strutsi ei osaa lentää". Kuvassa Strutsi tosiaankin loikkii lujaa. Eli hän alkaa muodostaa jo aika monimutkaisia juttuja päässään. Muutenkin Sohvi on ruvennut jo monisanaisesti kommentoimaan mitä kirjoissa tapahtuu ja on joitakin sanattomia kuvakirjoja, joissa Sohvi oikeastaan lukee kirjan äiteelle, kommentoimalla ja selittämällä mitä näkee kuvissa. Esim. ajoneuvot-kirja, jossa on sivukaupalla erilaisia kulkupelejä rekoista piipaa-autoihin.

Olen myös huomannut, että nyt kun puhe on alkanut sanallisesti luistaa, on myös Sohvin elekieli rikastunut. Tukiviittomistahan puhutaan paljon ja niitä suositellaan lapselle jos ei puhetta ala tulla, sillä ne tarjoavat tavan kommunikoida. Niiden käytöstä lapsi saa itseluottamusta ja rohkaisua kommunikointiin, jolloin puhe ei ainakaan viivästy lapsen epävarmuuden tai pelkojen takia (tai vanhemman painostuksen takia). Ennen kun Sohvi oppi puhumaan oli hänellä käytössä viittoma joka tarkoitti "anna se minulle" ja se meni kuten alla olevassa kuvassa. Nyt kun hän on alkanut puhumaan, on tullut käyttöön myös "syömistä" tarkoittava viittoma, jossa pyöritetään kättä vatsan päällä. Nämähän eivät ole mitään virallisia tukiviittomia, enkä ymmärrä mistä hän on näitä oppinut, mutta tuntuu kuin hän osaisi puhua jotain vierasta kieltä ja olen ylpeä hänestä. Minusta viittomien käyttö rikastuttaa kieltä. Myös "ei" viittoma on ahkerassa käytössä. Lisäksi "väsynyt/nukkumaan" viittoma näkyy myös päivittäin. Näitä kahta olen varmaan opettanut Sohville itse.

Tässä olikin oikeastaan tahtoikäisen päivän ydinasiat: ei, anna se tänne, syödä ja nukkua.