Toinen koiramme, iso pörröinen ja valkoinen uroskoira Naksu on aina tullut hyvin Sohvin kanssa toimeen. Olen aina pyrkinyt tietysti siihen että valvon tilanteita koiran ja lapsen kanssa, mutta taaperot ovat nopeita. Jos Sohvi on tukistanut tai lähestynyt raisusti Naksua, koira on murahtanut ja poistunut paikalta. Ei ikinä ole näyttänyt edes hampaita tai jäänyt murisemaan, vaan on aina väistänyt. Sitten meillä on toinen koira Iitu. Keskikokoinen sekarotuinen pystykorvainen narttu. Iitu taas on aina vastaavissa tilanteissa jähmettynyt paikoilleen (varmaan pelosta) ja näykkäissyt Sohvia kasvojen alueelle. Olen ollut hyvin sekavissa tunnelmissa kun tällaista on sattunut. En voi uskoa, että meille kävi näin: oma koira puri lasta! Ja näitä on tapahtunut n. 5 kertaa Sohvin ollessa 1,5-3v. Kasvoihin on tullut punoittava viiva tai otsaan kuhmu Iitun kulmahampaasta. Iho ei siis ole mennyt rikki eikä verta ole tullut. Ensin ajattelin, että kyllä Sohvi oppi nyt kerrasta että koiraa ei muksita leluilla. Mutta kun tapauksia sattui useita, alkoi kaikki tuntua koiran syyltä. Miten se on noin tempperamenttinen? Eikö se ymmärrä että tässä on pieni taapero kyseessä, miksei se ei vaan murahda ja väistä niinkuin Naksu?? Mietin jopa rakkaasta koirasta luopumista, sillä mitä jos joku kerta se pureekin oikeasti? Oudointa on että Naksu kuitenkin tykkää Sohvista ja mielellään nuolee sen kasvoja, mutta sitten on tiettyjä tilanteita joissa se kokee itsensä uhatuksi.
Sohvin täytettyä 3 vuotta, tuli eteen taas tilanne, jossa väsyvilliintynyt Sohvi meni raisusti kohti koiraa ja koira näykkäsi. Otsaan nousi valtava kuhmu koiran kulmahampaan kolahduksesta. Nyt olin tullut siihen pisteeseen että päätöksiä piti tehdä. Joko koiralle etsitään uusi koti tai sitten tämä pitää saada loppumaan jollain muulla keinoa, mutta minun lastani ei enää purra!
Keinot joita yritin ja joista ei ollut apua:
koiran toruminen ja eristäminen hetkeksi laumasta
Sohville asian selittäminen yhä uudestaan, että " koira puree jos sitä potkaisee tms. Ei saa ikinä potkaista koiraa /lyödä lelulla/vetää hännästä/istua päälle. "
Sitten tutkin koiran hampaita ja huomasin että yksi etuhammas oli katkennut. Voisiko tämä tehdä koirasta äksyn? Eläinlääkäri epäili että tuskin siistin näköinen katkennut hammas kipua aiheuttaa, mutta hän löysi läheltä toisen isomman hampaan, joka oli vaurioitunut ja mätä. Ihan varmasti aiheuttaa kipua ja tekee vihaiseksi! Koiran vialliset hampaat sitten poistettiin, mutta kaikista toiveista huolimatta, äksyily ei kokonaan loppunut siihen, vaan näykkäisytilanne uusiutui Sohvin riehuessa. Lopulta ankaran googlaamisen tuloksena löysin keinon, jossa opetetaan sekä koiraa, että lasta:
Harjoituksessa aikuinen menee lapsen kanssa silittämään koiraa ja koira saa tilanteessa herkkupaloja. Olin hyvin skeptinen tämän ohjeen suhteen. Miten tämä nyt muuttaa yhtään mitään? Onhan me silitetty yhdessä koiraa monta kertaa, miten ne herkut nyt tekee tästä jotenkin erilaista. Kokeilimme kerran. Iitu makoili kyljellään lattialla ja me paijasimme Iitua yhdessä. Iitu sai aina välillä herkun paijjaamisen lomassa ja tykkäsi kovasti. Olin jo unohtanut lukemani ohjeen, kun Sohvi kerran sanoi itse että haluaa silittää koiraa äitin kanssa. Menin sitten Sohvin kanssa silittämään koiraa ja otin taas herkkupaloja mukaan. Ja Iitu ja Sohvi tykkäsivät. Yhden kerran kävimme lisäksi vain Iitun ja Sohvin kanssa metsäretkellä (ilman Naksua) yhteishenkeä kohottamassa ja koiran kanssa jaettiin eväitä. Ihme ja kumma, pureminen loppui näiden 3 tutustumiskerran jälkeen kuin seinään. Ihan kuin taikaiskusta. En voi vieläkään ymmärtää.
Koira ei enää ärsyyntynyt/pelännyt edes väsyriehuvaa lasta ja toisaalta Sohvi osasi nyt paremmin silittää koiraa niin, että koiralla on turvallinen olo. Eli ei hätäisesti, vaan rauhassa. Tässä on voinut olla 2 asiaa, jotka ratkaisivat tilanteen: Sohvi oli jo vähän kasvanut (3v) ja ymmärrys oli lisääntynyt ja toisaalta koiramme on todella älykäs, ehkä hän todella tarvitsi vain muutaman keskittyneen tutustumisharjoituksen herkkuineen tajutakseen, että Sohvia ei tarvitse pelätä/Sohvi ei hyökkää. Vaikea sanoa mikä vaikutus oli viallisten hampaiden poistolla, mutta tietäähän sen itsestäkin että kipu kiukuttaa ja mätä hammas varmasti tekee kipeää.
Tämän jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia ja olen valtavan huojentunut, sillä nyt en joudu tekemään kipeitä päätöksiä koiran suhteen. Harmittaa kun en nyt löydä sitä lähdettä tähän, mistä löysin tämän lempeän ja yksinkertaisen ohjeen, se oli joku naisihminen, ehkä koirankouluttajan sivusto. Tässä vielä yksi toinen sivu jossa on yleistietoa koirien ja lasten yhteiselosta:
