Ruutuajasta puhutaan lähes jokaisessa kontekstissa negatiiviseen sävyyn. Ruutu on kuin paholainen, josta meidän tulisi pitää lapsemme irti niin kauan kuin pystymme. Jään pohtimaan, olemmeko nyt samassa pisteessä kuin aikanaan 1800-luvulla kirjojen yleistyttyä Suomessa. Silloin pelättiin, että lukeminen vie nuorison turmiolle. Pitäisi olla pellolla töissä eikä kirjan äärellä. Lukemisen vaaroista varoiteltiin. Mutta kuinkas onkin kelkka kääntynyt ja nyt lukeminen onkin yleisesti suuressa arvossa.
Näitä kahta keksintöä, kirjaa ja ruutua, yhdistää sama asia; jotain uutta ja mullistavaa on keksitty ja suhtaudumme siihen ennakkoluuloisesti ja peläten. Ennen vanhaan kirjan pelot olivat samanlaiset kuin nykyään ruudun pelot; pelättiin että himolukija kadottaa kosketuksensa yhteisöönsä. Nykyään pelätään, että liikaa ruudun ääressä viihtyvä lapsi ei ole tarpeeksi normaalissa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
Meillä on aloitettu taaperon ruutuaika n. 1 vuoden ikäisenä youtubesta löytyvillä Pipsa Possun lyhennetyillä minijaksoilla. Ne kestivät n. 1 min/jakso, eli juuri sopivasti että sain Sohvin pysymään paikoillaan, jotta hampaat sai harjattua. Siihen mahtui sopivasti 1-2 jaksoa Pipsaa. Nykyään 2,5 v Sohvi harjaa itse ensin yhden hammaspeikon ja äiti vielä loput, eikä ruutua enää tarvita.
Ruutua on myös käytetty systemaattisesti syöttämisen yhteydessä. Vauvavuoden aikana duplopalikoiden näpräys sai Sohvin pysymään aloillaan, mutta jossain kohtaa, ehkä 1 vuoden tienoilla, on otettu käyttöön piirrettyjen katsominen syöttämisen yhteydessä. Tapa varmasti jumiutui meille siksi, koska Sohvin ruokahalut olivat usein huonot ja haluttiin ruokailuun rento ilmapiiri, jotta edes jotain saisi menemään ja lapsen pysymään pöydässä. Tiedostan kyllä, että ennen on syöty tai oltu syömättä ilman ruutua. Oman lapsuuteni ruokailu oli usein ahdistava tilanne, enkä todellakaan halunnut samaa painostavaa ilmapiiriä meidän pöytään. Tärkeintä oli siis, että ruokailutilanne oli kaikille mukavaa ja sen tämä ruutu mahdollisti. Tällä hetkellä Sohvi syö välillä ilman ruutua ja välillä ruudun kanssa, joten varmaankin elämme nyt murrosvaihetta, kun ruutu alkaa jäädä pois. Ilman ruutua Sohvi pomppii välillä edestakaisin tuolille ja leikkimään, mutta vaikuttaa lopulta syövän ihan ok:sti. Enemmän tämä on äiteen neuroosi; vaikea luopua ruudusta, kun pelkää että Sohvilta jää ruoka täysin syömättä. Sohvihan ruutua harvemmin edes pyytää. Nykyään Sohvin syömättömyys ei ahdista niinkuin ennen. Sohvi voi hyvin ja syö usein seuraavalla aterialla jos edellinen jää syömättä.
Ruutu on ollut meillä myös kiitetty taaperon viihdyttäjä, kun on vaikka koko perhe on kovassa flunssassa, mutta Sohvi jo toipumaan päin. Kun vanhemmat makaavat kuumeisina sohvalla on Sohvi saanut katsoa pari tuntia putkeen Ryhmä Hauta, mutta usein on sitten jo sen jälkeen itse tuonut kännykkää pois, että eiköhän tämä riitä. Olen jo aiemmin kertonut, että tapanani on myös pitää tv:tä päällä taustalla ja valikoida ohjelmaksi jokin rento lifestyle -ohjelma. Näin imaisen rennon tunnelman itseeni ja selviän rauhallisena Sohvin uhmaraivareista. Sohvi ei ole ollut kovin kiinnostunut tv:stä tulevasta sisällöstä, vaan suosii valikoituja piirrettyjä youtubesta tai areenasta.
Tunnustan, että meillä on oltu aika rentoja tämän ruutuajan suhteen ja menty siinä maalaisjärjellä. Välillä ruutua käytetään enemmän, välillä vähemmän. Sohvi ei ole vaikuttanut koukuttuvan siihen, vaan tiedostaa, että on myös tosi kivaa leikkiä/lähteä mummulle/mennä saunaan yms. Jos edessä on siirtymä ruudun ääreltä johonkin puuhaan, sanon: "katso vielä tämä kohta loppuun ja sitten mennään hammaspesulle." Antamalla ennakkovaroituksen ja pari minuuttia aikaa, Sohvi ehtii valmistautua muutokseen ja on myöntyväinen luopumaan kännykästä. Harvoin olen joutunut väkisin ottamaan kännykän pois kädestä ja se onkin ollut pyrkimykseni, että Sohvi sen aina lopulta ojentaa minulle. Meillä katsotaan ruutua päivittäin pätkissä, 1-2 tuntia. Pikku Kakkonen ei juuri kiinnosta. Pikku Kakkosen pelisovelluksesta Sohvi kyllä tykkää, mutta ei kuitenkaan pelaa sitä kuin pari x/kk:ssa ja kyllästyy siihen 10 minuutissa.
Sohvi tykkää myös ihastella emojeita watsapissa ja lähettääkin iskälle aina kryptisiä kuvaviestejä. Iloinen kakkaemoji on suosikki. Myös kuvagalleriaa ja kotivideoita katsellaan yhdessä useasti. Olen käyttänyt ruutua myös estämään taaperoa nukahtamasta autoon jos tulemme jostain aamuaktiviteetista kotiin lounaalle. Näin olen saanut päivärytmin pysymään ennallaan ja elämän sujuvammaksi. Jos on tehty pitkiä automatkoja, on silloin kännykkä ollut myös loistava viihdyttäjä.
Jaottelisin ruutuajan neljään osaan:
1.HAUSKAA JA RENTOA
2.OPPIMINEN
3.YHDESSÄ RUUDUN ÄÄRELLÄ
4.HAITALLINEN RUUTU
1.HAUSKAA JA RENTOA
Tähän laittaisin Pipsa Possut, Ryhmä Haut ym piirretyt. Tosin nekin ovat joskus tarinoiltaan opettavaisia. Pipsa Possussa mm. käsitellään paljon tunteita, pettymystä, vihaa, valehtelua ym. Ryhmä Hau:ssa keskiössä on toisten auttaminen. Tähän kategoriaan kuuluu myös pelit, joissa ei ole keskiössä oppiminen, vaan hauskuus/voittaminen. Yleisesti tähän kuuluu kaikki hömppä, jonka tarkoitus on vain viihdyttää. Ja joskus se on juuri se mitä tarvitaan.
2. OPPIMINEN
Pelisovellukset särähtää heti korvaan, mutta kun tarkastelee oikeasti pienille suunnattuja pelejä niin ne ovat ilahduttavan opettavaisia. Esim. Pikku Kakkosen pelisovellus, jossa opitaan numeroita, sanoja, värejä, tunteita. Oppimisen lisäksi alusta tarjoaa myös hauskaa viihdettä taaperon luovalle mielelle ja onnistumisen kokemuksia raksahommamestarina. Syömisen takutessa voi uusiin ruoka-aineisiin tutustua innostavasti eri ruokapelisovelluksilla: Toca Boca junior ja Myyrän mielikasvikset. Taaperoni rakastaa youtube animaatiovideoita, joissa esiintyy rekkoja ja eri värisiä palloja. Kuormuri Leo opettaa värejä ja numeroita useissa lauluvideoissa. Olemme katselleet ja kuunnelleet myös erilaisia suomenkielisiä pottalauluja youtubesta: pottalaulu little baby bum ja pottalaulu cocomelon.
3. YHDESSÄ RUUDUN ÄÄRELLÄ
Yhdessä voi ruudulta selata vaikka interaktiivista satukirjaa. Meillä taapero tahtoo monesti tutkia watsapin emojeita äiteen kanssa. Lisäksi hän usein haluaa katsella kuvia ja kotivideoita viime kuukausilta ja tämä on itsellekin rentouttavaa ja ihastusta herättävää puuhaa. Miten hauskoja hetkiä onkaan ollut! Saatamme myös yhdessä katsoa Ryhmä Hau jaksoa ja kommentoida molemmat sen tapahtumia. Näin ruudun tuijottamisesta tuleekin mukava yhteinen hetki. Välillä on pelattu meidän ikivanhaa pleikkari 3 Movea, eli liikuntapeliä. Siinä huidotaan kapulalla kaiken maailman ötököitä pois tai ollaan vaikka kivenhakkaajia tai maalareita. Eli liikuntaa ja yhteistä hauskaa. Otamme myös välillä hassuja yhteiskuvia Sohvin kanssa tai sitten Sohvi haluaa, että kuvaan häntä videolle kun hän tuhoaa hiekkakakkuja tai tekee hyppyjä tyynykasaan yms. (Ihan selvästi Sohvi kuuluu jo tubettaja sukupolveen. Tsekkasin ihan mielenkiinnosta, että 2010-2024 syntynyt sukupolvi on nimeltään alfa. Aika ylväs nimi. Parempi kuin boomer.)
4.HAITALLINEN RUUTU
Kaikki materiaali, jossa ei ole S (sallittu kaikille) merkintää saattaa olla haitallista/järkyttävää/pelottavaa. Ja sitten tietysti pitää huomioida lapsen yksilöllisyys. Möröt ja noidat saattavat pelottaa herkimpiä vielä pitkään, eikä ole mikään pakko katsoa pelottavaa lastenohjelmaa, vaikka siinä kuinka lukisi, että sallittu kaikille. Aina löytyy hyviä vaihtoehtoja. Tähän kategoriaan kuuluu myös se liiallinen ruudun tuijjotus. Jos ruudusta alkaa olla vaikea luopua pyydettäessä, niin olen silloin pysähtynyt pohtimaan onko liikaa ruutuaikaa ja sitten on tarvittaessa vähennetty ruutua reippaasti.
Meillä on vielä vanha kunnon tv käytössä, mutta tiedän, että monissa perheissä katsotaan vain valikoituja ohjelmia suoratoistopalveluista. Se onkin turvallisempaa, sillä silloin lapsi ei altistu esim. tv-uutisten sotakuville tai arveluttaville mainoksille. Eikä myöskään lastenohjelman päätyttyä ilmesty ruudulle jotain rajua poliisin takaa-ajo ohjelmaa.
Ruudun hyvää:
-Lapsi pysyy paikoillaan hampaiden pesussa ja hampaat saa hyvin pestyä.
-Lapsi suostuu syötettäväksi ja ruokailun ilmapiiri pysyy rentona.
-Lapsi ei nukahda autoon, joten päivärytmi säilyy.
-Oppiminen, rentoutuminen, nauru, satunnainen "lapsenvahti".
Ruudun huonoa:
-Jatkuva lapsenvahti
-Pakokeino vaikeille tunteille. Pitkittyessä tilanne pahenee, kun harmia ei tule käsiteltyä.
-Koukuttuminen.
-Epäsosiaalisuus.
-Perinteinen leikkiminen jää vähemmälle.
WHO:n suosituksen mukaan alle 2 vuotiaan ruutuaika tulisi olla päivässä nolla. Myös Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos on ottanut tästä koppia ja antanut saman suosituksen. Lisäksi 2-4 vuotiaan ruutuaika tulisi olla max 1 tunti päivässä ja tätä vanhempien 2 tuntia. THL:n lastenpsykiatri Juulia Paavosen mukaan suositusten on tarkoitus kuitenkin olla suuntaa antavia. "Jos lapsella on erilaisia psykososiaalisia pulmia ja hän viettää paljon aikaa ruutujen äärellä, on hyvä pohtia lapsen arkea." (YLEn juttu)
Tutkimusten mukaan liika ruutuaika voi haitata kielellistä ja sosiaalista kehitystä. Tutkimusta on tehty mm. Japanissa ja Suomessa. Tutkimusten ongelmakohta on kuitenkin se, että äidit ovat täyttäneet kyselylomakkeita lapsensa taidoista ja ruutuajoista, jolloin ne ovat voineet vääristyä. Tutkimukset eivät myöskään pysty vastaamaan kysymykseen aiheuttaako itse ruutuaika oireita vai ajautuvatko ne lapset enemmän ruudun pariin, joilla on elämässä jo muutenkin paljon haasteita. Tutkijat myöntävät, että lisää tutkimusta tarvitaan. Siihen asti, jokainen perhe tekee niin kuin lapselleen parhaaksi katsoo. On kuitenkin maalaisjärjellä ymmärrettävää, että yli 4 tuntia päivittäin ruutua tuijottava taapero jää jostain paitsi. (Helsingin yliopisto-juttu)
Näiden artikkeleiden perusteella oleellista ei ole se, kauanko lapsi viettää aikaa ruudulla vaan se, katsotaanko ruutua yhdessä ja kuinka paljon päivän aikana on muuta mukavaa ruudutonta tekemistä vanhemman kanssa. Haitallisinta oli yksin ruudun tuijottaminen. Pelaaminen vaikutti olevan vähemmän haitallista kuin muu yksin ruudun ääressä zombeilu. Terveellisempää vaikutti myös olevan ruudun katsominen pienissä pätkissä kuin koko päivän ruutuaika yhteen putkeen. Lopulta ruutuaika on vain yksi tekijä lapsen elämässä, joka voi joko tukea tai haitata lapsen kehitystä.
Lähteitä:
https://yle.fi/a/3-11842808 Suomalaistutkimus ruutuajasta
https://yle.fi/a/74-20027107 Lukemiseen käytetty aika vähenee, mutta toisin oli ennen