Tässä muutama vinkki mikä kirja sopii hyvin 2 vuotiaalle pojalle.
Tammimetsän tarinoita
Julia Donaldson, Axel Scheffler
Tähän sarjaan kuuluu useita kirjoja. Kaikissa kirjoissa on tukevat pahviset ja pyöreäreunaiset sivut. Jokaisella aukeamalla on pieni avattava luukku ja tarina on riimitelty. Kirjat ovat lyhyitä ja mikä parasta, ne päättyvät usein yhteiseen ruokailuun/herkutteluun.
Kissan keittokirja
Julia Donaldson, Axel Scheffler
Kissa on saanut uuden kattilan ja lähtee etsimään kirjastosta reseptikirjaa. Kirjastossa avataan kirjoja kansi kerrallaan, löytyy mm. dinosauruskirja ja vampyyrilepakkokirja. Kirjastontädin avustuksella oikea kirja löytyy lopulta. Kotona kissa kokkaa juustomakaronia ystäväporukalle ja isosta padasta riittää monelle.
Minun 100 sanaani kurkistuskirja
Natalie Boyd
Tämän aiheen kirjoja myydään paljon erilaisia. Tämä kirja on 100 sanaani- luukkukirja ja sen kuvitus on toteutettu lähinnä valokuvina. Tämä on ollut suosittu jo 1 v alkaen, mutta erityisesti nyt, kun 2,5v Sohvilla on ”minä itte”- vaihe ja hän saa lukea tätä minulle. Tässähän ei ole mitään tarinaa, mitä äitee voisi lukea, joten Sohvi avaa luukun kerrallaan ja osaa nyt jo nimetä tosi monta kuvaa. Alkuun taisi osata lähinnä ”kukka” ja ”pupu” -kuvat nimetä ja lisäksi hän nuoli kirjasta suklaan kuvaa. Nyt osaa jo monta sanaa ja ylpeänä availee luukkuja ja nimeää asioita. Kirjassa on paljon pikkulapselle tuttuja esineitä, sitten on sivullinen eläimiä, kulkuvälineitä, on numeroita, värejä, muotoja ja ruokia. Kirja on hauskasti toteutettu, esim. talo-kuvassa jokainen ikkuna on avautuva luukku ja sen alta löytyy erilaisia arkisia asioita puuhaileva lapsi esim. lapsi nukkuu, lapsi syö, lapsi maalaa. Iltasaduksi tämä on hiukan liian aktivoiva, mutta päiväpuuhasteluksi oikein loistavaa luettavaa.
Tässä muutama vinkkaus mikä kirja sopii 2 vuotiaalle tytölle. Ainakin meidän Sohvin on näistä tykännyt tosi paljon.
Minun 100 sanaani kurkistuskirja
Natalie Boyd
Tämän aiheen kirjoja myydään paljon erilaisia. Tämä kirja on 100 sanaani- luukkukirja ja sen kuvitus on toteutettu lähinnä valokuvina. Tämä on ollut suosittu jo 1 v alkaen, mutta erityisesti nyt, kun 2,5v Sohvilla on ”minä itte”- vaihe ja hän saa lukea tätä minulle. Tässähän ei ole mitään tarinaa, mitä äitee voisi lukea, joten Sohvi avaa luukun kerrallaan ja osaa nyt jo nimetä tosi monta kuvaa. Alkuun taisi osata lähinnä ”kukka” ja ”pupu” -kuvat nimetä ja lisäksi hän nuoli kirjasta suklaan kuvaa. Nyt osaa jo monta sanaa ja ylpeänä availee luukkuja ja nimeää asioita. Kirjassa on paljon pikkulapselle tuttuja esineitä, sitten on sivullinen eläimiä, kulkuvälineitä, on numeroita, värejä, muotoja ja ruokia. Kirja on hauskasti toteutettu, esim. talo-kuvassa jokainen ikkuna on avautuva luukku ja sen alta löytyy erilaisia arkisia asioita puuhaileva lapsi esim. lapsi nukkuu, lapsi syö, lapsi maalaa. Iltasaduksi tämä on hiukan liian aktivoiva, mutta päiväpuuhasteluksi oikein loistavaa luettavaa.
Pipsa possu ja pikkuotukset
Mandy Archer
Tämän kirjan ostin alunperin Sohvin 1v täyttävälle ystävälle, sillä ajattelin, että kyseessä olisi loistava ensikirja. Aiemmin Sohvi ei ole ollut hirveän innostunut tällaisista koskettelukirjoista, joissa on erilaisia pintoja, joten luulin tämän olevan Sohvin käsissä floppi. Kuitenkin tämä kirja olikin niin suosittu, että jätin sen meille ja ostin tälle 1 vuotiaalle vielä oman. Kirjan tarina on mukava; possujen perhe lähtee pienelle luontoretkelle ja retkeltä löytyy monta pikku ötökkää ihmeteltäväksi. Puun kaarna tuntuu kuoppaiselta ja kimalainen tosi pörröiseltä. Pinnat ovat kaikki erilaisia ja pipsamaiseen tapaan kimallusta ja säihkettäkin löytyy. Luulen, että Sohvi rakastaa tätä lyhyttä tarinaa enemmän kuin näitä pintoja, mutta joka tapauksessa tätä on paljon luettu.
3 vuotiaalla alkaa olla jo usein omia mieltymyksiä ja suosikkeja tai ainakin ne alkavat muotoutua tässä 3-4 v iässä. Toisilla on tietysti vahvat mielipiteet jo heti synnyttyään. Sohvi on edelleen aika kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Vielä hetki sitten kirjastosta jäi usein käteen paljon auto- ja konekirjoja, mutta nyt eläinkirjat alkavat olla Sohvin suosikkeja. Erityisesti sellaiset, joissa on söpöjä eläinten pentuja. 3 vuotias jaksaa usein jo kuunnella vähän pitempääkin tarinaa ja meillä onkin iltaisin luettu myös Mimmi lehmä-kirjaa tai pitkää Ruma viisikko -satua. Tosin on iltoja, että yritän vähän lyhentää satua, kun huomaan että Sohvin keskittymiskyky alkaa hajoilla. Silti edelleen luetaan välillä ihan niitä lyhyitä vauvakirjojakin esim. Pupen lumileikit.
Jos olet hukassa kirjamaailmassa tai tarvitse inspiraatiota kirjastoreissulle, valitse tästä seuraava suosikki kirja 3 vuotiaalle. Tässä on monia, jotka varmasti käyvät niin tytölle kuin pojalle.
Oiva sintti
Donaldson Julia, kuvittanut Scheffler Alex
Tämä oli meillä pitkään ehdoton Sohvin suosikkikirja ja tunnustan, että itse olen ihastunut tähän värikylläiseen perinteiseen kuvitustyyliin. Axel Scheffler luo upean merenalaisen maailman, jossa seikkailee Oiva sintti. Oivalla on tapana myöhästyä aina kalakoulusta ja keksiä sitten upeat seikkailuntäyteiset selitykset opettajalle kuinka näin pääsi käymään. Kerran Oiva sitten oikeasti ajautuu hurjaan seikkailuun matkalla kouluun. Kirjan tarinassa Oiva eksyi ja löysi lopulta takaisin kun kuuli omia keksittyjä tarinoitaan kerrottavan merimaailmassa ja lopulta yksi tarinankertoja tunnisti Oivan.
Kirja on riemukkaasti riimitelty ja tämän kirjan jälkeen Sohvi nimesi kaikki vastaantulevat kalalelut ja oikeat kalat Oiva sinteiksi.
Maanantai aamuna yhdeksältä, kalojen luokassa näytti tältä. Opettaja Rausku piti nimenhuudon: "Onko paikalla Pietari Kalanen?" "Täällä ope, näethän sen!" "Kiira Keltapyrstö?" "Täällä." "Pekka Punasimppu?" "Tässä, kiven päällä!" "Oiva sintti? Oiva? Kuunnelkaas, Oiva sintti on myöhässä taas."
"Ompa surkea sintti, pikku rääpäletintti, Viskataan sut takaisin, mereen tahdot kuitenkin." Oiva keskellä merta peloissaan, näki välkkeen outojen valojen...
"Olen Oiva sintti" kertoi Oiva. "Nyt uin ja polskin aaltojen teillä tarinani kintereillä." Kampela nyökkäsi: "Juuri kuten luulin, tarinasi vanha rouva Kalaselta kuulin." OIKEA SIVU: Kello löi yksi, kello kaksi, luokka muuttui levottomaksi. Vaikka koulu oli jo loppu, kellään ei ollut kotiin hoppu.
Kun Mimmi lehmä tapasi variksen
Wieslander Jujja, Kuvittanut: Nordqvist Sven
Näitä Mimmi lehmä -kirjoja löytyy kokonainen sarja. Tämä ylläoleva on ollut näistä Mimmi-lehmä kirjoista Sohvin suosikki. Upeasti kuvitetut maisemat ovat karkkia äiteen silmille ja Sohvi tykkää tarinasta, jossa kärttyinen ja yksinäinen varis on jäämässä ilman synttärijuhlia kunnes tapaa Mimmi lehmän. Mimmi tuo lopuksi lättyjä ja pienen lahjankin yllättyneelle varikselle. Mimmi on aina lempeä, ystävällinen ja rauhallinen kun taas varis on äksyilevä, tiuskiva ja aina rajoittamassa Mimmin päähänpistoja "Eiväthän lehmät voi tehdä noin!" Variksella on kuitenkin kovan kuoren alla herkkä sydän joka lämpenee Mimmille. Tässä kirjassa on se huono puoli, että jotkin variksen letkautukset jäävät käyttöön ja meilläkin on ruokapöydässä useammin kuultu "Yäk! Ällllllöttävää!" Niinkuin varis sanoo kylmästä kahvista etsiessään jotain herkkuja kotipesästään.
Rähmäräpylä
Britta Teckentrup
Tämä on ollut yllättävä Sohvin suosikki. Tämä on se kirja jota jouduin lukemaan monta kertaa päivässä niin että se tuli korvista jo ulos. Mutta jokin tässä oli mikä kosketti Sohvia. Ehkä hän pystyi samaistumaan rähmäräpylään, joka kompuroi ja kaatuili aina ja kaikkialla. Sohvikin on ollut aika kaatuiluherkkä. Tarina kertoo pienestä sorsanpoikasesta ja sen kaverista pikkutipusta. Rähmäräpylä kaatuilee kaikkialla, kunnes tipu alkaa selvittää, missä olisi hyötyä noin isoista, kömpelöistä räpylöistä. Kokeiltuaan kaikenlaista sorsa päätyy lampeen kompastuttuaan ja huomaa siellä omaavansa loistavan uimataidon. Kirja siis opettaa hienosti sen, että kaikki ovat hyviä jossain, vaikka välillä tuntuisi, ettei osaa mitään. Kaikilla on omat vahvuutensa.
Ruma viisikko
Donaldson Julia, Kuvittanut: Scheffler Axel
Tämä kirja oli yllättäjä. Luulin että tämä ehkä olisi liian pelottava Sohville, mutta tästähän tuli aivan hitti. Toisaalta myös pohdin aluksi haluanko opettaa lapselleni tällaista rumiin jaottelua, mutta lopuksi kirjan sanoma on selvä, me kaikki olemme kauniita ja kauneus on katsojan silmässä ja lopulta sillä ei ole mitään väljä miltä me näytämme. Silti joku meitä rakastaa. Kirjassa esitellään viisi Afrikan ruminta eläintä. Itse en ole tällaisesta lajittelusta ennen kuullut, koska ei nyt hyeena tai gnu omasta mielestä ole rumia. Kieltämättä taas tätä marabuhaikaraa ei ihmissilmä pysty kovin viehättävänä pitämään. Kirja on riimitelty ja joukon jatkoksi liittyy toinen toistaan rumempia elukoita. Lopulta ruma joukkio kohtaa omat pentunsa, jotka rakastavat omia vanhempiaan ehdoitta pahkoineen kaikkineen ja rumasta viisikosta tuleekin viisi ihanaa.
Varoituksen sana; sivulla jossa esitellään marabuhaikaraa käytetään sanaa "homssuinen". Olin vähän että mitä? Itse olen ajatellut että se tarkoittaa vähän huorahtavaa, mutta piti oikein googlata niin oikea määritys on epäsiisti. En kyllä itse käyttäisi arjessa: "Anteeksi, olen tänään vähän homssuinen." Joten keksin tähän aina jonkun toisen sanan esim. hassu. koska en todellakaan halua lapseni hokevan päiväkodissa homssuinen- sanaa. Mutta ei anneta yhden sanan pilata hyvää kirjaa.
"Hirveysasteikolla oomme kyllä aivan kärkeä, kun vilkaisetkin meitä alkaa silmiäsi särkeä."
"Te ootte viisi ihanaa, teitä herttaisempia ei kanna päällään maa."
Pete ja Pulmu -Iso ilmapallo
Scheffler Axel
Pete ja Pulmu -sarjassa on monta kirjaa ja niissä käsitellään usein pelkoja ja pettymyksiä. Kirjasta on tehty myös animaatio joka on nimeltään Pippa ja Popi, joka on ainakin kirjoitushetkellä katsottavissa yleareenasta. Pete on pupu ja Pulmu on hiiri, he ovat parhaat ystävykset. Kirjassa Pete on saanut hienon punaisen ilmapallon. Ilmapallo kuitenkin karkaa ja rikkoutuu puunoksaan. Pete on tietysti tosi surullinen, kunnes Pulmu kaivaa repustaan saippuakuplapurkit. Kaikki kuplat lentävät pois ja rikkoutuvat. Eikä se haittaa ollenkaan.
Tämän sarjan kirjoissa on hienoa, että surun ja pettymyksen tunteet tulevat näkyviksi. Sitten kertoja osoittaa empatiaa surevaa kohtaan: "Pete parka!" Ja sitten keksitään ratkaisu, jossa suru muuttuu iloksi taas. Loistavaa tunnetaitokasvatusta! Suosittelen.
Pop-up peekaboo! Disney princess
Etsiskelin joululahjaksi pop-up eli ponnahduskirjoja, mutta suomennettuja oli vaikea löytää. Tämä vähäsanainen kirja menee kuitenkin hyvin myös englanniksi. Taitavasti suunnitellussa kirjassa pongahtavat esiin yksitellen suosikkiprinsessat; Ariel, Jasmine, Belle, Moana ja Tähkäpää. Kaunis, taidokas ja sopivan lyhyt kirja prinsessojen ystäville.
This is not my hat
Klassen Jon
Jatkan englanninkielisellä linjalla. Tämä kirja on osa hauskaa Jon Klassenin hattu -kirjasarjaa. Kirjassa pikkukala varastaa hatun isolta kalalta. Vähäeleinen ja -sanainen kirja jättää lopun tulkinnanvaraiseksi. Söikö iso kala pikkukalan? Vai hakiko hän vain hattunsa takaisin? Sohvi on sitä mieltä, että pikkuhattu on sopiva pikkukalalle ja ison kalan pitäisi ostaa kaupasta isompi hattu. Joten en tiedä meneekö viesti perille, että varastaminen on väärin ja siitä jää aina kiinni. Mutta kirja on upeasti kuvitettu ja värimaailmaltaan erilainen lastenkirja. Sohvi on tykännyt tästä kirjasta tosi paljon ja erityisesti ison kalan ilmeistä. Kirjassa on paljon tilaa kirjoittaa vaikka oma suomennos tekstin viereen. Voimme myös toivoa, että joku kääntäisi tämän kirjan suomeksi. Muita Jon Klassenin kirjoja ovat: We found a hat ja I want my hat back. Kirjat käsittelevät oivaltavalla ja humoristisella tavalla varastamista, jakamista, rehellisyyttä ja valehtelua.
