Äitee
Äitee asuu maaseudulla. Äitee ei shoppaile Marimekon kivijalkamyymälässä vaan suosii sellaisia Helsinkissä vähemmän tunnettuja design liikkeitä kuten Halpahalli, Minimani ja Tokmanni. Jos kotipatojen ääreltä uskaltaudutaan ravinteliin, niin se on sitten abc eli apsi. Jos oikeen halutaan juhlistaa jotakin niin lähdemme joukolla Prisman pizzapuffaan. Äitee kuuluu uusavuttomien äitien ry:hyn eli niihin, joille lykätään nyytti synnärillä syliin ilman kursseja ja valmennuksia ja sanotaan, että koittakaas pärjäillä. Onneksi googlaaminen on keksitty. Kuulun myös suorittaja äidit ry:hyn. Ikinä ei voi olla varma, jos jonkin asian voisi/pitäisi kuitenkin pystyä/jaksaa tehdä paremmin. Joskus pärjätään ihan mukavasti, joskus huterasti. Tässä blogissa tunnustuksia niistä huonoimmistakin hetkistä.
Sohvi
Sohvi on äiteen ja miehen esikoinen. Pitkään odotettu ja toivottu. Rohkea, äänekäs, tunteikas ja vikkelä 2 vuotias, joka yrittää parhaansa mukaan takoa äiteen ja iskän päähän miten lasta tulee kasvattaa. Rankkaahan se on, kun on tällaiset vanhemmat saanut, mutta Sohvi näkee toivoa toivottomissakin tapauksissa.
Miäs
Perheeseemme kuuluu myös miäs, vaikka hän vähemmän esiintyy tässä blogissa. ”Äijä” niinkuin sohvi sanoo iskästään. Mies on tekijä ja ilman häntä ei pärjättäisi täällä kehä 3 ulkopuolella metsän siimeksessä. Hän korjaa traktorit, pyörät, autot ruohonleikkurit, sulaneet kiukaat ja kaatuneet aidat. On myös suorittanut pyykinpesun ja imuroinnin perusopinnot, joten ei mikään turha jätkä.
Äiteen tunnustuksia on huumorilla höystettyjä poimintoja uhmaikäsen Sohvin ja uusavuttoman äiteen kasvusta ihmisinä.
